Perheen tuki toipumisorientaation mukaisessa mielenterveyskuntoutuksessa : Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tutkielmani aiheena on selvittää, millaista tukea mielenterveyskuntoutujat ovat kokeneet saaneensa perheenjäseniltään toipumisorientaatio -viitekehyksen mukaisen toipumisprosessinsa aikana ja miten tämä saatu tuki tai sen saamatta jääminen ovat vaikuttaneet toipumiseen. Lisäksi tarkastelen, millaisilla muilla tekijöillä on merkitystä, toipumisorientaation mukaisessa mielenterveyskuntoutuksessa. Toipumisorientaatio on tällä hetkellä useissa maissa mielenterveyskuntoutusta ohjaava viitekehys, joka perustuu henkilökohtaisen toipumisen CHIME-malliin. Tämä malli korostaa toipumisen ainutlaatuista ja yksilöllistä kokemusta, joka koostuu viidestä elementistä. Näitä ovat yhteys, toivo ja optimismi, identiteetti, tarkoitus ja merkitys sekä voimaantuminen. Tutkielma pohjautuu tämän aihealueen aikaisempaan kirjallisuuteen. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaista tukea toipuja on saanut perheeltään, ja millaisena hän on sen kokenut toipumisprosessinsa aikana sekä, mitä perheen tuen saamatta jääminen merkitsee toipujan kuntoutumiselle?

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja se koostuu 13 kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista. Näiden tutkimusartikkelien pohjalta pyritään luomaan mahdollisimman kattava kansainvälinen yleiskatsaus tutkimusaiheesta tiivistämällä artikkeleista oleellinen tähän tutkielmaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii mielenterveyskuntoutus, toipumisorientaatio -viitekehyksen mukainen työskentely sekä perheen tuki, joista kaikki ovat kovin monitulkintaisia käsitteitä. Analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi ja vielä tarkennettuna teemoittelu. Tulokset koostuvat neljästä pääteemasta. Näitä pääteemoja ovat perhedynamiikan ja viestinnän merkitys toipumiselle, kuntoutumisen haasteet ja perheen tuki, perheeltä saatu emotionaalinen ja konkreettinen käytännön tuki sekä hengellisyyden huomioiminen ja palvelujärjestelmä perheen tuen mahdollistajana.

Tulosten mukaan perheen tuella nähtiin olevan suuri merkitys mielenterveyskuntoutujan toipumisprosessiin. Perheeltä saadun tuen avulla voitiin vahvistaa toipumisprosessia, mutta toisaalta, perheen koettiin myös haittaavan, hidastavan tai pahimmillaan jopa estävän koko toipumisprosessin. Kommunikoinnilla ja perheen sisäisellä suhdedynamiikalla nähtiin olevan suuri merkitys toipumiselle. Erityisesti vanhemman roolia sekä perhesuhteissa koettua vastavuoroisuutta pidettiin keskeisinä toipumistekijöinä.

Perhe oli myös ristiriitojen tai muiden erilaisten negatiivisten tunteiden aiheuttaja. Nämä olivat useimmiten seurausta huonosta ja heikosta kommunikoinnista tai siitä, että perheenjäsenet eivät lainkaan kommunikoineet toipujan kanssa. Perheenjäseniltä saadut syytökset sekä kritiikki, aiheuttivat toipujissa vihaa tai masennusta. Lisäksi havaittiin, että kriisikokemus ei koskettanut vain toipujaa itseään, vaan koko perhettä. Kaiken kaikkiaan, toipujien nähtiin olevan riippuvaisia ympärillään olevista sosiaalisista verkostoistaan ja sosiaalisella tuella nähtiin olevan yhteys myönteisiin toipumiskokemuksiin.