Huumeidenkäyttäjien sosiaalinen kansalaisuus : Teoriaohjaava sisällönanalyysi Helsingin kaupunginvaltuuston käyttöhuonekeskustelusta
Ruokola, Helena (2025)
2025
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-03-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503112709
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503112709
Tiivistelmä
Tämä teoriaohjaava sisällönanalyysi tarkastelee huumausaineiden ongelmakäyttäjiin kohdistuvia käsityksiä Helsingin kaupunginvaltuuston käyttöhuonekeskustelussa sosiaalisen kansalaisuuden käsitteen kautta. Tavoitteena on selvittää, millaisina sosiaalisina kansalaisina julkista valtaa käyttävät poliitikot käsittävät huumeidenkäyttäjät. Tätä selvitetään tarkastelemalla valtuutettujen puheenvuoroissa muun muassa sitä, nähdäänkö käyttäjät osana yhteiskuntaa vai sen ulkopuolella, missä määrin heille ollaan valmiita jakamaan resursseja ja millaisia toimenpiteitä heihin tulisi kohdistaa. Myös kysymykset vastuusta ovat analyysin rakentumisen kannalta keskeisiä.
Tutkielman aineistona toimii Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 2018 käymä keskustelu huumeiden valvotuista käyttötiloista. Keskustelu käsitteli valtuustoaloitetta, jossa esitettiin käyttöhuoneiden perustamismahdollisuuksien selvittämistä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa ensisijaisesti T. H. Marshallin sosiaalisen kansalaisuuden käsite. Koska Marshallin määritelmä on kiistelty, analyysiä taustoitetaan myös tuoreemmalla kirjallisuudella kansalaisuudesta. Tutkielman aluksi aihetta taustoitetaan katsauksella Suomen huumausainepolitiikkaan sekä käyttöhuoneisiin konseptina.
Käyttäjiin kohdistuvat kansalaisuuskäsitykset on aineiston perusteella jaettavissa neljään kategoriaan. Ensimmäinen kategoria on rikollisnäkökulma, jossa käyttäjät käsitetään tietoisen valinnan tehneinä lainrikkojana. Toinen kategoria näkee käyttäjät yleistä järjestystä horjuttavana ja muita kansalaisia haittaavana turvallisuusuhkana. Kolmas kategoria näkee heidät ensisijaisesti hoitoa tarvitsevina, yhteiskunnan synnyttämien olosuhteiden uhreina. Neljäs korostaa käyttäjien aktiivista kansalaisuutta ja kykyä toimia oman tilanteensa parantamiseksi. Tutkielma osoittaa käyttöhuone-esimerkin kautta, että näkemykset huumeidenkäyttäjien kansalaisuudesta vaihtelevat. Näiden käsitysten voi ymmärtää heijastelevan laajempia näkemyseroja keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten yksilön ja julkisen vallan vastuusta sekä resurssien jakautumisesta. Kansalaisuuskäsitysten lisäksi tutkielma valottaa yleisellä tasolla huumausainepoliittista keskustelua ja tuo esiin sen asenteellisuutta.
Tutkielman aineistona toimii Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 2018 käymä keskustelu huumeiden valvotuista käyttötiloista. Keskustelu käsitteli valtuustoaloitetta, jossa esitettiin käyttöhuoneiden perustamismahdollisuuksien selvittämistä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa ensisijaisesti T. H. Marshallin sosiaalisen kansalaisuuden käsite. Koska Marshallin määritelmä on kiistelty, analyysiä taustoitetaan myös tuoreemmalla kirjallisuudella kansalaisuudesta. Tutkielman aluksi aihetta taustoitetaan katsauksella Suomen huumausainepolitiikkaan sekä käyttöhuoneisiin konseptina.
Käyttäjiin kohdistuvat kansalaisuuskäsitykset on aineiston perusteella jaettavissa neljään kategoriaan. Ensimmäinen kategoria on rikollisnäkökulma, jossa käyttäjät käsitetään tietoisen valinnan tehneinä lainrikkojana. Toinen kategoria näkee käyttäjät yleistä järjestystä horjuttavana ja muita kansalaisia haittaavana turvallisuusuhkana. Kolmas kategoria näkee heidät ensisijaisesti hoitoa tarvitsevina, yhteiskunnan synnyttämien olosuhteiden uhreina. Neljäs korostaa käyttäjien aktiivista kansalaisuutta ja kykyä toimia oman tilanteensa parantamiseksi. Tutkielma osoittaa käyttöhuone-esimerkin kautta, että näkemykset huumeidenkäyttäjien kansalaisuudesta vaihtelevat. Näiden käsitysten voi ymmärtää heijastelevan laajempia näkemyseroja keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten yksilön ja julkisen vallan vastuusta sekä resurssien jakautumisesta. Kansalaisuuskäsitysten lisäksi tutkielma valottaa yleisellä tasolla huumausainepoliittista keskustelua ja tuo esiin sen asenteellisuutta.