”Sairaus muutti kaiken, paluu vanhaan ei ollut enää vaihtoehto”: Syöpäkuntoutujien narratiiveja työhön paluusta pitkän sairauspoissaolon jälkeen

Abstract

Syöpähoitojen kehittymisen myötä on entistä todennäköisempää, että syöpään sairastunut toipuu ja palaa työelämään. Tämä tarkoittaa, että työyhteisöissä on aiempaa enemmän työntekijöitä, joilla on kokemus syövästä, tai että joku työyhteisössä sairastuu syöpään. Työhön paluu voi kuitenkin olla yhtäältä toivottu, mutta toisaalta toteutusvaiheessa haastava prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät, kuten työpaikan tuki, yksilön terveydentila ja työelämän joustavuus. Tämä tutkimus tarkastelee syöpäkuntoutujien kokemuksia työhön paluusta ja sitä, millaisia merkityksiä he prosessille antavat.

Tutkimus toteutettiin narratiivisella tutkimusotteella ja aineistona käytettiin kahdeksan syöpäkuntoutujan haastattelukertomuksia. Analyysissä keskityttiin siihen, miten haastateltavat kuvaavat työhön paluuta ja mitä haasteita tai onnistumisia he kokivat. Narratiiveista tunnistettiin alkuasetelma, käännekohta ja lopputilanne ja aineisto tyypiteltiin näihin tukeutuen.

Tulokset osoittavat, että työhön paluun kokemukset vaihtelevat merkittävästi yksilöllisten elämäntilanteiden, työyhteisön tuen ja työn sopeuttamisen mahdollisuuksien mukaan. Monille kuntoutujille työhön paluu merkitsee identiteetin vahvistumista ja osallisuuden kokemusta, mutta siihen voi liittyä myös haasteita, kuten puutteellinen tuki esihenkilöltä tai työyhteisöltä. Lisäksi sairastuminen voi toimia käännekohtana, joka sysää uramuutokseen tai arvopohdintaan työn merkityksestä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että onnistunut työhön paluu edellyttää työelämän sopeuttamista yksilöllisiin tarpeisiin, avoimen vuoropuhelun vahvistamista sekä joustavia ratkaisuja työyhteisöissä. Tutkimus tarjoaa ehdotuksia työelämän kehittämiseen ja korostaa tarvetta laajemmalle keskustelulle siitä, miten syöpäkuntoutujien työhön paluuta voitaisiin paremmin tukea.