”Loppuunpalaminen on toisaalta aikamme erityisominaisuus ja toisaalta sankarimyytti”: Diskurssianalyysi Ylen ja Helsingin Sanomien työuupumusteksteistä sekä terapeuttisesta vallasta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista kuvaa Ylen ja Helsingin Sanomien mediateksteissä on rakennettu työuupumuksesta ilmiönä vuonna 2023. Tutkielman tavoitteena on tarkastella työuupumusta ilmiönä julkisessa keskustelussa ja tutkia sitä, kuinka työuupumusta jäsennetään diskurssien keinoin median teksteissä. Havaittuja työuupumusdiskursseja tulkitaan terapeuttisen vallan ja kulttuurin viitekehyksen kautta. Teoriaosuudessa tarkastellaan myös median valtaa. Aikaisempi työuupumustutkimus ei ole paljoakaan keskittynyt siihen, kuinka ilmiötä voidaan tarkastella diskurssien tai terapeuttisen vallan ja kulttuurin näkökulmista. Tämä tutkielma tuo siis uutta näkökulmaa työuupumuksen tarkasteluun. Tutkielman tavoitteita lähestytään kysymällä 1) Millaisia diskursseja Ylen ja Helsingin Sanomien työuupumuksesta kertovissa teksteissä esiintyy? ja 2) Miten terapeuttista valtaa tuotetaan ja vastustetaan Ylen ja Helsingin Sanomien työuupumuksesta kertovissa teksteissä?

Aineistona tutkielmassa käytetään vuoden 2023 aikana Ylen ja Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistuja työuupumusta käsitteleviä tekstejä (n=45). Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään diskurssianalyyttistä lähestymistapaa sekä erityisesti kriittisen diskurssianalyysin keinoja. Yhdistämällä analyyttisempää sekä kriittisempää diskurssianalyysiä tarkastellaan niin yleisesti työuupumusdiskursseja kuin esimerkiksi diskurssien välisiä ja sisäisiä valtasuhteita.

Tuloksista hahmottuu neljä työuupumusta kuvailevaa diskurssia: yleistymisen, epäselvyyden, uhan sekä vastuun diskurssit. Yleistymisen diskurssi keskittyy siihen, kuinka työuupumuksen ajatellaan olevan yleistynyt ilmiö ja siitä puhumisesta on tullut yleisempää. Epäselvyyden diskurssissa huomio suuntautuu työuupumuksen monitahoisuuteen ja epäselvyyteen esimerkiksi sen suhteen, tulisiko sen olla lääketieteellinen diagnoosi vai ei. Uhan diskurssissa työuupumusta jäsennellään etenkin uhkana naisille, nuorille aikuisille ja taloudelle. Vastuudiskurssi tekee työuupumuksesta ilmiön, josta voidaan syyttää jotakin osapuolta – niin yksilöitä kuin ympäristöäkin. Toisen tutkimuskysymyksen vastausten pohjalta terapeuttista valtaa ja kulttuuria uusinnetaan psykologisen puheen sekä hyvän uupujan diskurssien kautta. Kriittinen diskurssi taas vastustaa terapeuttista kulttuuria ja valtaa. Psykologisen puheen diskurssi kiinnittää huomion psykologiseen sanastoon ja toimintatapoihin, joilla työuupumuksesta tehdään yksilölähtöinen ilmiö. Hyvän uupujan diskurssi esittää mallitarinan, jossa uupumustarinat noudattelevat samaa kaavaa: uupuja on suhteellisen hyväosainen henkilö, tekee menestyksekästä tai merkityksellistä työtä, uupuu, mutta lopulta oppii uupumuksestaan jotakin. Kriittinen diskurssi astuu yksilökeskeisyyttä vastaan ja kiinnittää huomiota esimerkiksi nyky-yhteiskunnan laajempiin ihanteisiin.

Työuupumus näyttäytyy tulosten perusteella monitahoisena ja -ulotteisena ilmiönä. Vaikka myös ympäristön ja yhteiskunnan vastuuta työuupumuksen osana esitetään teksteissä, ovat yksilöä vastuuttavat ja näin ollen terapeuttista valtaa ja kulttuuria tukevat selonteot suuressa osassa uutisointia mediakentällä. Tutkielma tukee näin ollen aiemmin terapeuttisesta vallasta ja kulttuurista tehtyä tutkimusta ja työuupumuksen yhteiskuntatieteellistä tutkimuskenttää, jonka mukaan työuupumuksesta on tehty yksilön selvitettävissä oleva ilmiö, vaikka sen juurisyiden tiedetään olevan työperäisiä ja yhteiskunnallisia. Median representaatiot ja se, kuinka eri asioista kirjoitetaan ja kenen tarinoita kerrotaan vaikuttaa siihen, kuinka itse jäsentelemme asioita. Sen vuoksi on tärkeää, että myös mediateksteissä työuupumuksesta puhutaan monitahoisena ilmiönä. Tutkielma on ollut yksi avaus siihen, että tavanomaisina pitämillemme asioille ja esimerkiksi yksilökeskeisyyden yleisyydelle on myös vaihtoehtoisia toimintatapoja. Jatkotutkimuksessa voitaisiin keskittyä esimerkiksi terapeuttisen vallan ja kulttuurin näkymiseen työpaikoilla sekä työuupumusdiskurssien tarkasteluun ja muutokseen ajallisesti, tai toisaalta laajentamalla aineistoa myös aikakauslehtiin.