Sosiaalisten perusoikeuksien toteutuminen osana lainvalmistelua: Perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin tosiasiallinen toteutuminen samanaikaisesti eri sosiaalietuuksia saavien lapsiperheiden näkökulmasta

Abstract

Suomalaisessa oikeusjärjestyksessä sosiaalisten oikeuksien perustuslaillistuminen oli seurausta vuonna 1995 toteutetusta perusoikeusuudistuksesta, jossa osaksi perustuslakia otettiin mukaan keskeiset taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Perusoikeusuudistus oli seurausta havaituista kansallisista perusoikeuksien soveltamisalaan ja rajoittamisedellytyksiin kohdistuneista tarpeista, perusoikeuksien ja kansainvälisten ihmisoikeuksien yhteensovittamisesta sekä niiden valvontamekanismien parantamisesta. Perusoikeusuudistuksella tavoiteltiin yksilön oikeuksien perustuslaintasoisen turvan vahvistamista.

Sosiaalisia perusoikeuksia ilmentää perustuslain tasolla pykälä 19 § oikeus sosiaaliturvaan. Sosiaaliset oikeudet määritellään yleisesti julkiseen valtaan kohdistuviksi oikeuksiksi, ja niiden katsotaan kuuluvan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien (jälk. TSS-oikeudet) alaryhmään. Sosiaaliset perusoikeudet ovat oikeudellisesti velvoittavia säännöksiä, joiden pääpainon oikeudellisessa keskustelussa katsotaan olevan tulkintavaikutuksessa, toimeksiannoissa sekä heikennyskielloissa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perustuslain tasolla 19 §:n asettamat velvoitteet näyttäytyvät osana sosiaalioikeudellista lainvalmistelua, ja millaisia velvoitteita ne asettavat sosiaalioikeudellisen lainsäädännön tulkinnalle. Tutkielman keskeisenä painopisteenä on sosiaalioikeuden lainvalmistelussa hallituksen esityksissä esitettyjen vaikutuksien arvioinneilla – erityisesti niiden perustuslaillisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selventää sosiaalioikeudellisen lainvalmistelun vaikutusarvioinnin merkitystä samanaikaisten hallituksen esityksien kumulatiivisten vaikutusten näkökulmasta erityisesti niiden eri ihmisryhmiin, kuten lapsiperheisiin, kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta.

Kotimaisessa säädösvalmistelussa yhdistyvät niin poliittisen ohjauksen kuin oikeudellisen lainvalmistelun kriteerit. Lähtökohtaisesti lainvalmisteluohjeet ilmentävät hyvän lainvalmistelun periaatteita. Oikeusministeriön julkaisemassa Hallituksen esityksen laatimisohjeessa (jälk. HELO-ohje) tuodaan esille niin säädösehdotuksen vallitseva tilanne, että sen ongelmat ja haluttu tavoitetila. Lisäksi lainvalmisteluun liittyvää ohjeistusta on niin Kuulemisoppaassa, Lainvalmistelun prosessioppaassa, Lainkirjoittajan oppaassa kuin Lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeessa. Tutkielmassa merkitystä on HELO-ohjeen lisäksi erityisesti kahdella jälkimmäisellä.

Sosiaaliset perusoikeudet asettavat julkiselle vallalle velvollisuuden oikeuksien edistämisestä sekä turvaamisesta. Perustuslain tasolla oikeudet asettavat julkiselle vallalle toimeksiantoja toteuttaa oikeuksia sekä oikeudellisesti, että taloudellisesti. Viime vuosien aikana oikeudellispoliittisessa keskustelussa esiin noussut julkisen talouden tilanne luo tarpeen korostaa sosiaalioikeudellisen lainvalmistelun perustuslaillisuutta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perustuslaillisia velvoitteita osana oikeudellista keskustelua sekä tarkemmalla tasolla sosiaalioikeudellista lainvalmistelua keskeisillä tapausesimerkeillä. Tapausesimerkit havainnollistavat julkisen päätöksenteon perusoikeusargumentaatiota perusoikeuksien sekä taloudellisten voimavarojen välillä. Samalla ne havainnollistavat lainvalmistelun kumulatiivisten negatiivisten vaikutusten merkitystä poliittisten ilmiöiden, kuten lapsiperheköyhyyden, ilmentymiseen. Samalla ne nostavat esiin keskeisen kysymyksen siitä, miten poliittisia järjestelmiä voisi kiinnittää osaksi oikeudellisia järjestelmiä.