Large Arterial Stiffness, Volume Overload and Cardiac Work in Aldosterone Excess

Abstract

Primaarinen aldosteronismi (PA) on tila, jolle on ominaista aldosteronin liiallinen tuotanto, mikä altistaa erilaisille sydän- ja verisuoni- sekä munuaiskomplikaatioille. Huolimatta sen hyvin tunnetusta roolista verenpainetaudissa ja sydän- ja verisuonitautiriskissä, PA on edelleen vahvasti alidiagnosoitu. Lisäksi kasvava määrä tutkimusnäyttöä osoittaa, että PA on biokemiallinen jatkumo, joka ulottuu tiettyjen seulontakriteerien ja selkeiden raja-arvojen ulkopuolelle.

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli parantaa nykyistä ymmärrystä PA:n sydän- ja verisuonivaikutuksista sekä sen kohdennettujen hoitojen tehosta. Väitöskirjassa pyrittiin tarjoamaan monipuolinen analyysi aldosteronin liikaerityksen vaikutuksesta sydän- ja verisuoniterveyteen sekä edistämään PA:n diagnostisten ja hoitostrategioiden kehittämistä.

Osatyössä I selvitettiin, miten kohonnut aldosteroni-reniini -suhde on yhteydessä hemodynaamisten muuttujien kanssa myös tapauksissa, joissa perinteiset PA:n diagnostiset kriteerit eivät täyty. Tulokset viittaavat siihen, että PA saattaa vaikuttaa valtimojäykkyyteen perinteisten diagnostisten kriteerien ulkopuolella korostaen tarkempien seulontamenetelmien tarvetta. Lisäksi kohonnut aldosteroni- reniini-suhde ilman vaikeaa verenpainetautia tulisi tunnistaa kohonneen sydän- ja verisuonitautiriskin merkiksi.

Osatyössä II havaitsimme, että volyymikuormitus on merkittävä piirre PA:ssa, ja että nesteylimäärän vaikutus verenkierron paineaaltoihin tulee ottaa huomioon arvioitaessa liialliseen aldosteronieritykseen liittyviä sydän- ja verisuonivaikutuksia. Tämä tutkimus korostaa kroonisen nestekuorman roolia PA:ssa ja painottaa pitkäaikaisen seurannan ja hoidon tärkeyttä PA:n vaikutusten lievittämiseksi.

Osatyössä III tarkasteltiin kohdennettujen hoitointerventioiden vaikutuksia hemodynamiikkaan PA-potilailla. Se osoitti, että yksilölliset hoitostrategiat voivat tehokkaasti vähentää sydämen vasemman kammion kuormitusta pienentäen erityisesti unilateraaliseen ja jossain määrin myös bilateraaliseen tautimuotoon liittyvää sydänkuormaa. Nämä havainnot korostavat PA:n erilaisten alatyyppien erottelun merkitystä sopivimman hoitomuodon valinnassa, jotta aldosteronin liikaerityksen haitallisia vaikutuksia voidaan lievittää ja parantaa sydän- ja verisuonitautien ennustetta PA-potilailla.

Yhteenvetona, tämä väitöskirjatyö tarjoaa kattavan näkemyksen aldosteronin liiallisen erityksen monimutkaisista vaikutuksista sydän- ja verisuoniterveyteen ja korostaa kohdennettujen hoitostrategioiden merkitystä PA:n hallinnassa.

Primary aldosteronism (PA) is a condition characterized by excessive production of aldosterone, which predisposes to various cardiovascular and renal complications. Despite its well-recognized role in hypertension and cardiovascular risk, PA remains heavily underdiagnosed. In addition, there is a growing wealth of evidence that PA is a biochemical continuum beyond specific screening criteria with definite and rigid cut-off values.

The aim of this thesis was to improve the present understanding of the cardiovascular impact of PA and the efficacy of its targeted treatments. The thesis aimed to provide a comprehensive analysis of the influence of aldosterone excess on cardiovascular health and to advocate for improved diagnostic and treatment strategies for more effective management of the condition.

Study I investigated how elevated aldosterone-to-renin ratio (ARR) associates with haemodynamic variables, even in cases where traditional diagnostic thresholds for PA are not fulfilled. The findings suggest that PA may contribute to arterial stiffness beyond conventional diagnostic criteria, emphasizing the necessity for more refined screening methods. Also, increased ARR in the absence of severe hypertension should be recognized as an indicator of increased cardiovascular risk.

In study II, we documented that volume overload is a significant feature of PA, and that the influence of fluid excess on pressure waves must be considered when evaluating the cardiovascular influences of aldosterone excess. This study underscores the role of chronic fluid overload in PA and emphasizes the importance of long-term monitoring and management of PA to mitigate its effects.

Study III examined the effects of targeted therapeutic interventions on haemodynamics in PA patients. It demonstrated that individualized treatment strategies can effectively reduce left cardiac work, alleviating the strain associated especially with unilateral and to a lesser degree with bilateral forms of PA. These findings emphasize the importance of differentiating between different PA subtypes to select the most appropriate treatment approach to alleviate the harmful effects of aldosterone excess, ultimately improving cardiovascular outcomes for the PA patients.

In conclusion, this thesis provides a comprehensive view of the complex effects of aldosterone excess on cardiovascular health and underscores the importance of targeted treatment strategies in managing PA.