Osallisuus osana systeemiä : Lapsen osallisuus systeemisessä työskentelymallissa

Abstract

Lasten osallisuus ja sen merkityksellisyydestä lastensuojelussa on puhuttu kauan. Lapsen osallisuutta on pyritty lisäämään ja yksi osallisuutta lisäävä malli on systeeminen työskentelymalli. Systeeminen työskentelymalli perustuu vuorovaikutussuhteisiin ja sen tarkoituksena on ottaa asiakkaat osaksi toimijuutta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten systeeminen työskentelymalli toteutuu lastensuojelun sosiaalityössä ja onko sen mukana tullut keinoja lisätä lasten osallisuutta.

Tutkimus on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka analyysissä olen käyttänyt temaattista analyysiä. Aineistossani on 11 vertaisarvioitua englanninkielistä artikkelia vuosilta 2015–2023, joissa tutkitaan systeemistä toimintamallia tai osallisuutta systeemisessä toimintamallissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii systeemiteoria ja osallisuus. Teoriaosuudessa systeemiteorian lisäksi avaan systeemisen työskentelymallin ja osallisuuden käsitteet.

Analyysin tulosten perusteella nostin esiin systeemisestä mallista nousevat teemat organisaatiollisista haasteista, koulutuksesta ja itse systeemisen mallin haasteet ja mahdollisuudet. Osallisuuden aiheesta teemoiksi nousivat osallisuuden haasteet ja edistävät tekijät systeemisessä työskentelymallissa. Tuloksissa on nähtävissä, ettei systeemistä työskentelymallia käyttöönotettaessa ollut huomioitu organisaatiollisia haasteita. Esiin nousi aikapula ja suuret asiakasmäärät. Samat haasteet olivat esteenä osallisuuden onnistumiselle. Sosiaalityöntekijöille ei ollut riittävästi aikaa tavata perheitä, eikä näin ollen luottamussuhteet perheisiin pystyneet vahvistumaan. Jotta lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi luoda luottamussuhteen lapseen, on hänen ensin luotava se lapsen vanhempaan. Tuloksista nousi esiin myös, että systeeminen koulutus jakoi mielipiteitä, toiset pitivät koulutusta tarpeellisena, kun taas toiset pitivät koulutusta pintapuoleisena. Vaikka koulutus ja organisaatiolliset ongelmat eivät tukeneet systeemisen työskentelymallin sisäistämistä työtavaksi, pitivät sosiaalityöntekijät mallia hyvänä. Hyväksi koettiin systeemiset tiimit ja eritoten kliinikkojen osallistuminen systeemisiin tiimeihin. Tiimien keskustelut ja reflektointi tiimiläisten kesken koettiin myös hyväksi. Tiimit vähensivät sosiaalityöntekijöiden vastuutaakkaa, mikä lisäsi työhyvinvointia.

Tulokset osoittivat, että vaikka systeeminen työskentelymalli antaa työkalut osallisuuden lisäämiseen, ei lasten osallisuus ollut merkittävästi lisääntynyt systeemisen mallin käyttöönoton jälkeen. Lasten osallisuus kaipaa lisätutkimusta systeemisen työskentelyn osalta.