“Mikä on tuomion signaali ympäristöstä ja luonnosta piittaamattomille?”: Analyysi suomalaista ympäristörikollisuutta käsittelevästä julkisesta keskustelusta

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ympäristörikollisuutta ja sen ympärille rakentuvaa sosiaalista todellisuutta, jota tutkitaan julkisen keskustelun avulla. Aihetta lähestytään konstruktionistisesta näkökulmasta, erityisesti konstruktionistista ympäristötutkimusta ja makrokonstruktionismia painottaen.. Tutkielma lähtee liikkeelle ympäristörikollisuuden taloudellisen kannattavuuden, sekä alhaisen sanktiovarmuuden ja -vakavuuden ongelmallisuudesta. Ympäristörikollisuus on tänä päivänä maailman kolmanneksi tuottavin rikoslaji. Sen houkuttavuutta lisäävät usein lieviksi koetut rangaistuskäytännöt ja kiinnijäämisen tai tutkintaan etenemisen pieni riski. Nämä luovat uhkakuvia ympäristörikollisuuden lisääntymisestä.

Tutkimuksen kontekstia luodaan suomalaisia ympäristörikoksia käsittelevällä historiakatsauksella. Se osoittaa, kuinka ympäristörikollisuuden ympärille rakentuvaan todellisuuteen liittyy muitakin haasteita kuin taloudelliset tekijät ja lievät rangaistuskäytännöt. Teoreettisessa viitekehyksessä perehdytään ympäristörikollisuuteen, rangaistusten merkitykseen sekä vihreään kriminologiaan. Sen tukena hyödynnetään aiheeseen liittyviä tilastoja, sekä ympäristörikollisuutta käsittelevää lainsäädäntöä. Historiakatsauksen ja teoreettisen viitekehyksen avulla pyritään kokonaisvaltaiseen kuvaan kotimaisen ympäristörikollisuuden kentästä.

Julkisen keskustelun lähteenä käytetään Helsingin Sanomien verkkouutisten yhteydessä olevia kommentteja. Verkkouutiset käsittelevät erilaisia ympäristörikoksia. Tutkimus käsittää sekä rikokset, jotka on kriminalisoitu Suomen rikoslaissa, että ympäristölainsäädännöstä löytyvät rikokset. Analyysimenetelmänä hyödynnetään diskurssianalyysia.

Analyysin perusteella erotellaan viisi teemaa, jotka ovat yhteydessä ympäristörikollisuuden ympärille rakentuvaan sosiaaliseen todellisuuteen. Nämä teemat liittyvät pelotevaikutuksen puutteeseen, yhteisiin tappioihin, ympäristörikollisuuden moniin uhreihin, median merkitykseen sekä vastuun jakautumiseen. Lisäksi aineisto tunnistaa muutamia irrallisia, mutta perusteltuja huomioita tutkimusaineistosta.

Tutkimus osoittaa, kuinka nykyiset sosiaaliset rakenteet ja diskurssit lisäävät ympäristörikollisuuden houkuttavuutta ja mahdollistavat sen lisääntymisen tulevaisuudessa. Tutkimustuloksissa tunnistetaan kuitenkin keinoja, joiden avulla ympäristörikollisuuden ympärille rakentuvaa todellisuutta voidaan lähteä muuttamaan institutionaalisten käytäntöjen kautta.