Ohjaavan opettajan ohjauskäytänteet ja minäpystyvyys opetusharjoittelijoiden ohjaamisessa
Saari, Olivia; Topi, Roosa (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-03-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502282503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502282503
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee varhaiskasvatuksen opettajaopintoihin kuuluvia opetusharjoitteluita ja siellä annettavaa ohjausta. Tarkoituksena on selvittää, millaisia ohjauskäytänteitä opetusharjoitteluissa on tunnistettavissa, sekä sitä, miten ohjaavan opettajan työkokemus varhaiskasvatuksessa sekä aiempi ohjauskokemus ovat yhteydessä ohjaavan opettajan minäpystyvyyteen. Tutkimus on tarpeellinen, jotta opetusharjoitteluissa annettavaa ohjausta pystytään kehittämään ja ohjaavia opettajia pystytään tukemaan sekä kouluttamaan uusimman tutkimustiedon mukaisesti.
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana OHOSKE-hanketta, joka on varhaiskasvatuksen verkosto tutkimusperustaisen harjoittelun ohjausosaamisen kehittämiseen. Verkostoon kuuluu kuusi yliopistoa, jotka kouluttavat varhaiskasvatuksenopettajia. Kyselyyn vastasi 210 varhaiskasvatuksen työntekijää, joista suurin osa oli varhaiskasvatuksen opettajia. Käytimme laajasta kyselylomakkeesta niitä osioita, jotka tutkimuskysymyksiimme liittyivät.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitimme, millaisia ohjauskäytänteitä ohjaavien opettajien antamassa ohjauksessa on tunnistettavissa. Pääkomponenttianalyysin avulla saimme muodostettua kolme summamuuttujaa, joita tarkastelimme vastataksemme ensimmäiseen kysymykseen. Opiskelijan ammatillisen kasvun ja työelämävalmiuksien tukeminen sekä pedagoginen ohjaus nousivat paljon käytetyiksi käytänteiksi, kun taas keskustelu yliopiston ohjaavan opettajan kanssa aiheutti eniten hajontaa vastaajissa.
Toisessa tutkimuskysymyksessä selvitimme, miten ohjaavan opettajan työkokemus sekä ohjattujen opiskelijoiden lukumäärä ovat yhteydessä ohjaavan opettajan minäpystyvyyteen. Jaoimme minäpystyvyyden pääkomponenttianalyysin avulla kahteen osaan: minäpystyvyys opiskelijan pedagogisesta ohjaamisesta sekä minäpystyvyys opiskelijan ohjaamisesta osaksi työyhteisöä. Analysoimme näitä tarkastelemalla korrelaatiota sekä suorittamalla lineaarisen regressioanalyysin. Tulokset osoittavat, ettei työkokemus selittänyt tilastollisesti merkitsevästi minäpystyvyyttä pedagogisesta ohjaamisesta, mutta ohjattujen opiskelijoiden lukumäärä selitti. Minäpystyvyys opiskelijan ohjaamisesta osaksi työyhteisöä -summamuuttujaa selittivät sekä työkokemus että ohjattujen opiskelijoiden lukumäärä. Selitysasteet jäivät kuitenkin tilastollisesta merkitsevyydestä huolimatta pieniksi.
Tutkielman tulokset antavat arvokasta tietoa opetusharjoitteluiden ohjauskäytänteistä sekä ohjaavien opettajien minäpystyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Tuloksia voidaan hyödyntää opetusharjoitteluissa annettavan ohjauksen parantamiseen, ohjauskoulutusten kehittämiseen sekä ohjaavien opettajien tukemiseen.
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana OHOSKE-hanketta, joka on varhaiskasvatuksen verkosto tutkimusperustaisen harjoittelun ohjausosaamisen kehittämiseen. Verkostoon kuuluu kuusi yliopistoa, jotka kouluttavat varhaiskasvatuksenopettajia. Kyselyyn vastasi 210 varhaiskasvatuksen työntekijää, joista suurin osa oli varhaiskasvatuksen opettajia. Käytimme laajasta kyselylomakkeesta niitä osioita, jotka tutkimuskysymyksiimme liittyivät.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitimme, millaisia ohjauskäytänteitä ohjaavien opettajien antamassa ohjauksessa on tunnistettavissa. Pääkomponenttianalyysin avulla saimme muodostettua kolme summamuuttujaa, joita tarkastelimme vastataksemme ensimmäiseen kysymykseen. Opiskelijan ammatillisen kasvun ja työelämävalmiuksien tukeminen sekä pedagoginen ohjaus nousivat paljon käytetyiksi käytänteiksi, kun taas keskustelu yliopiston ohjaavan opettajan kanssa aiheutti eniten hajontaa vastaajissa.
Toisessa tutkimuskysymyksessä selvitimme, miten ohjaavan opettajan työkokemus sekä ohjattujen opiskelijoiden lukumäärä ovat yhteydessä ohjaavan opettajan minäpystyvyyteen. Jaoimme minäpystyvyyden pääkomponenttianalyysin avulla kahteen osaan: minäpystyvyys opiskelijan pedagogisesta ohjaamisesta sekä minäpystyvyys opiskelijan ohjaamisesta osaksi työyhteisöä. Analysoimme näitä tarkastelemalla korrelaatiota sekä suorittamalla lineaarisen regressioanalyysin. Tulokset osoittavat, ettei työkokemus selittänyt tilastollisesti merkitsevästi minäpystyvyyttä pedagogisesta ohjaamisesta, mutta ohjattujen opiskelijoiden lukumäärä selitti. Minäpystyvyys opiskelijan ohjaamisesta osaksi työyhteisöä -summamuuttujaa selittivät sekä työkokemus että ohjattujen opiskelijoiden lukumäärä. Selitysasteet jäivät kuitenkin tilastollisesta merkitsevyydestä huolimatta pieniksi.
Tutkielman tulokset antavat arvokasta tietoa opetusharjoitteluiden ohjauskäytänteistä sekä ohjaavien opettajien minäpystyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Tuloksia voidaan hyödyntää opetusharjoitteluissa annettavan ohjauksen parantamiseen, ohjauskoulutusten kehittämiseen sekä ohjaavien opettajien tukemiseen.