”Huh, en jäänyt kiinni tällä kertaa”: Korkeakoulutettujen huijarisyndroomakokemuksia työuriensa alussa

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan uransa alussa olevien korkeakoulutettujen huijarisyndroomakokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, kuinka työuransa alussa olevat korkeakoulutetut kokevat huijarisyndrooman vaikuttaneen heihin: millaisissa tilanteissa huijarisyndroomaa ilmenee ja miten se on vaikuttanut kokijansa ajatteluun ja toimintaan. Kansainvälisesti huijarisyndrooma on kiinnostanut tutkijoita, mutta Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Tavoitteena onkin rakentaa syvempää ymmärrystä huijarisyndroomasta suomalaisessa työelämäkontekstissa.

Tutkimuksen aineisto koostuu 18 kirjoituksesta, jotka on kerätty Tietoarkiston Penna-alustalla vuonna 2024. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii Albert Banduran teoria minäpystyvyydestä, jonka on todettu olevan yhteydessä huijarisyndroomaan. Aineistoa tarkastellaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin minäpystyvyyden lähteiden näkökulmasta.

Tulokset osoittavat, että huijarisyndroomaa ilmenee erityisesti tilanteissa, joissa työskennellään ilman aiempaa kokemusta tai perehdytys työhön on ollut puutteellinen. Kokijoille on yhteistä oman osaamisen epäily, vaikeus nähdä omia onnistumisia sekä sosiaalisen vertailun voimistamat huijariajatukset. Perfektionismi, itsekriittisyys ja myönteisen palautteen vastaanottamisen haasteet korostuvat. Tunteet, kuten pelko, häpeä ja ahdistus, kytkeytyvät huijarisyndroomaan ja vaikuttavat kokijoiden toimintaan. Huijaritunteiden vuoksi on vältelty vastuullisia tehtäviä, jätetty hakematta kiinnostavia töitä ja jopa purettu työsuhteita omaehtoisesti koeajalla.

Analyysi viittaa siihen, että huijariajatukset liittyvät puutteisiin minäpystyvyyden lähteissä: esimerkiksi uuden työn epävarmuus kielii hallintakokemusten vähäisyydestä, ja oman osaamisen epäily vaikeudesta tunnistaa onnistumisia. Kokemuksen karttuessa ja palautteen myötä usko omaan pystyvyyteen voi kuitenkin vahvistua. Tutkimus korostaa, ettei huijarisyndroomaa tulisi nähdä pelkästään yksilön ongelmana, vaan tietoisuutta siitä olisi lisättävä työelämässä. Huijarisyndrooman tunnistaminen ja ymmärtäminen ilmiönä on tärkeää, sillä sen lisäksi, että se aiheuttaa kokijassaan epävarmuuden tunteita osaamisensa suhteen, voi sillä olla myös kauaskantoisempia vaikutuksia esimerkiksi työuran kehityksen kannalta. Aihe vaatii jatkotutkimusta suomalaisessa kontekstissa, ja suosituksia esitetään johtopäätöksissä.