Maankäyttö monialaisessa hyvinvoinnin edistämistyössä: -Maankäytöstä vastaavien johtavien viranhaltijoiden näkemyksiä

Abstract

Finnish municipalities play a key role in planning living environments that can enhance the quality of life and well-being of the residents. This is because they have extensive authority in areas such as land policy, zoning, housing and transport policy. This study discusses how leading officials in charge of land use in municipalities and regions perceive multi-disciplinary welfare promotion in their organizations, their conceptions of environmental health and the welfare data they use. The study found that the office holders experienced agency in the issue mostly by enhancing walkability and bikeability, preventing segregation by targeting investments in disadvantaged communities, and safeguarding urban green areas. However, the welfare data in place did not always meet their needs. Moreover, although cross-sectoral cooperation was considered important, it was often found difficult. This underlines the need for boundary objects and facilitating practices in the multi-disciplinary promotion of well-being in municipalities.

Rakennetun ympäristön suunnittelun huomioiminen osana kuntien monialaista hyvinvointijoh-tamista on tärkeää, sillä elinympäristön on todettu olevan kytköksissä asukkaiden hyvinvointiin monin eri tavoin. Tässä artikkelissa kartoitetaan maankäytöstä vastaavien johtavien viranhalti-joiden käsityksiä hyvinvointia edistävästä elinympäristöstä, heidän käyttämäänsä hyvinvointitietoa sekä sitä, millaiseksi he kokevat monialaisen hyvinvoinnin edistämistyön organisaatiossaan. Tutkimuksessa havaittiin, että haastatellut viranhaltijat kokivat voivansa vaikuttaa asukkaiden hyvinvointiin etenkin edistämällä arkiliikuntaan kannustavaa yhdyskuntarakennetta, ehkäise-mällä segregaatiota kohdentamalla investointeja alueille, joihin on kerääntynyt huono-osaisuutta sekä turvaamalla viherverkostoja. Käytössä ollut hyvinvointitieto ei kuitenkaan aina vastan-nut viranhaltijoiden tarpeisiin. Etenkin kokemusperäisen tiedon kerääminen koettiin hankalaksi ja tiedon analysointiin varatut resurssit ja osaaminen usein riittämättömiksi. Myös monialaisen hyvinvoinnin edistämistyön käytännöissä ja kuntien lakisääteisissä hyvinvointikertomuksissa ja -strategioissa tunnistettiin puutteita ja kehittämiskohteita. Vaikka eri toimialojen välinen yhteis-työ hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä koettiinkin toisinaan jännitteiseksi, sitä pidettiin kui-tenkin merkityksellisenä. Tämä alleviivaa tarvetta yhteistyötä tukevien rajaesineiden ja käytän-teiden sekä osaamisen kehittämiselle.