Nestehoidon muutos alkoholin aiheuttaman akuutin haimatulehduksen tehohoidossa vuosina 2010–2023 ja kokonaisnestemäärän vaikutus tehohoidon tuloksiin
Söderling, Joni (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502202336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502202336
Tiivistelmä
Akuutti haimatulehdus on hengenvaarallinen tila, joka vaatii aina sairaalan vuodeosastontasoista hoitoa ja noin yhtä tapausta kymmenestä hoidetaan tehohoidossa. Akuutin haimatulehduksen hoitosuosituksissa on tapahtunut viime vuosikymmenen aikana muutoksia maltillisemman nestehoidon suuntaan. Uudempien tutkimusten mukaan liiallinen nesteytys nostaa riskiä elinvaurioihin ja kuolemaan. Synteettisten kolloidien on todettu aiheuttavan potilaille haittaa. Myös erilaisten laboratoriokokeiden yhteyttä potilaiden ennusteeseen on pohdittu.
Tämän vuoksi halusimme kuvata, minkälaisia muutoksia Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) teho-osastolla toteutettavassa nestehoidossa on tapahtunut annettujen nesteiden määrissä, ja onko annetulla nestemäärällä yhteyttä potilaiden ennusteeseen. Tutustuimme samalla, onko nestehoidossa tapahtunut laadullista muutosta tarkasteluvälin aikana. Tutkimme ensimmäisten viiden vuorokauden nestetasapainoa ja laboratorioarvojen kehitystä.
Tutkimusasetelmana oli retrospektiivinen kuvaileva analyysi vuosina 2010–2023 TAYS:n teho-osastolla olleista alkoholin aiheuttaman akuutin haimatulehduksen vuoksi olleista potilaista. Tutkimukseen otettiin diagnoosikoodeilla K85.2 ja K86.0 uloskirjatut potilaat, joiden osalta valittiin ensimmäinen hoitojakso teho-osastolla. Rajasimme myös tutkimuksemme ulkopuolelle potilaat, joiden jatkohoito oli jossakin toisessa sairaanhoitopiirissä.
Lopullinen potilasmäärä oli 101 potilasta.
Tulosten perusteella totesimme potilaiden saaman nestehoidon vähentyneen tutkimuksen aikavälillä ja nestehoidossa on synteettisten kolloidien käytöstä luovuttu vuoden 2014 jälkeen, ainakin akuutin haimatulehduksen hoidossa. Tilastollisesti merkitseviä (p arvo <0,05) tekijöitä, jotka olivat yhteydessä kuolleisuuteen, olivat niukka diureesi (p=0,003), suuri ensimmäisen viiden hoitovuorokauden nestebalanssi (p=0,007) ja dialyysihoidon tarve (p<0,001). Laboratorioarvot eivät assosioituneet tilastollisesti merkitsevästi ennusteeseen.
Tutkimuksen aikavälillä nestehoidon määrä on vähentynyt keskimääräisesti. Käytetyimpiä nesteitä olivat kristalloidit ja lähes jokainen potilas sai myös glukoosipitoista nestettä suonensisäisesti. Kolloideista käytössä olivat gelatiini, jota potilaista monet saivat vuoteen 2012 asti. Albumiinia on alettu käyttää 2014 alkaen ja se käyttö on jatkunut tutkimusvälimme loppuun asti. Ensimmäisen viiden vuorokauden suuri nestebalanssi on yhteydessä munuaisten vaurioon viittaavaan niukkaan diureesiin ja dialyysin tarpeeseen. Se on merkki vaikeammasta sairaudesta, johon liittyy suurempi kuolleisuus.
Tämän vuoksi halusimme kuvata, minkälaisia muutoksia Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) teho-osastolla toteutettavassa nestehoidossa on tapahtunut annettujen nesteiden määrissä, ja onko annetulla nestemäärällä yhteyttä potilaiden ennusteeseen. Tutustuimme samalla, onko nestehoidossa tapahtunut laadullista muutosta tarkasteluvälin aikana. Tutkimme ensimmäisten viiden vuorokauden nestetasapainoa ja laboratorioarvojen kehitystä.
Tutkimusasetelmana oli retrospektiivinen kuvaileva analyysi vuosina 2010–2023 TAYS:n teho-osastolla olleista alkoholin aiheuttaman akuutin haimatulehduksen vuoksi olleista potilaista. Tutkimukseen otettiin diagnoosikoodeilla K85.2 ja K86.0 uloskirjatut potilaat, joiden osalta valittiin ensimmäinen hoitojakso teho-osastolla. Rajasimme myös tutkimuksemme ulkopuolelle potilaat, joiden jatkohoito oli jossakin toisessa sairaanhoitopiirissä.
Lopullinen potilasmäärä oli 101 potilasta.
Tulosten perusteella totesimme potilaiden saaman nestehoidon vähentyneen tutkimuksen aikavälillä ja nestehoidossa on synteettisten kolloidien käytöstä luovuttu vuoden 2014 jälkeen, ainakin akuutin haimatulehduksen hoidossa. Tilastollisesti merkitseviä (p arvo <0,05) tekijöitä, jotka olivat yhteydessä kuolleisuuteen, olivat niukka diureesi (p=0,003), suuri ensimmäisen viiden hoitovuorokauden nestebalanssi (p=0,007) ja dialyysihoidon tarve (p<0,001). Laboratorioarvot eivät assosioituneet tilastollisesti merkitsevästi ennusteeseen.
Tutkimuksen aikavälillä nestehoidon määrä on vähentynyt keskimääräisesti. Käytetyimpiä nesteitä olivat kristalloidit ja lähes jokainen potilas sai myös glukoosipitoista nestettä suonensisäisesti. Kolloideista käytössä olivat gelatiini, jota potilaista monet saivat vuoteen 2012 asti. Albumiinia on alettu käyttää 2014 alkaen ja se käyttö on jatkunut tutkimusvälimme loppuun asti. Ensimmäisen viiden vuorokauden suuri nestebalanssi on yhteydessä munuaisten vaurioon viittaavaan niukkaan diureesiin ja dialyysin tarpeeseen. Se on merkki vaikeammasta sairaudesta, johon liittyy suurempi kuolleisuus.