Lapsen myönteisen itsetunnon tukeminen esi- ja alakoulussa : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Tuurala, Neea; Roivainen, Pipsa-Pauliina (2025)
Tuurala, Neea
Roivainen, Pipsa-Pauliina
2025
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma, varhaiskasvatuksen opettaja - Bachelor´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education and Care
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502272487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502272487
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisilla pedagogisilla keinoilla on huomattu olevan vaikutusta lapsen myönteisen itsetunnon rakentumiseen ja minkälaiset opettajalla olevat ominaisuudet tukevat lapsen myönteistä itsetuntoa. Sidoimme teeman esi- ja alakoulun kontekstiin. Tutkimuksen taustateoriana hyödynsimme Seligmanin (2011) PERMA-teoriaa.
Tutkimuksemme on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään aikaisemmissa tutkimuksissa (n = 7) esiintyneitä tuloksia ja havaintoja. Tulokset osoittivat useita erilaisia lapsen itsetuntoon vaikuttavia pedagogisia ratkaisuja sekä opettajan ominaisuuksia, joilla nähtiin yhteys itsetuntoon. Lähestyimme aihetta positiivisesta näkökulmasta, eli keskityimme pääpainoisesti itsetuntoa vahvistaviin tekijöihin. Tulokset osoittivat muun muassa osallistavien, yhteisöllisyyttä ja onnistumisia lisäävien pedagogisten menetelmien painoarvoa itsetunnon vahvistamisessa. Opettajan ominaisuuksia tarkasteltaessa tuloksissa korostui myönteisyyden, turvallisuuden sekä opettajan sosioemotionaalisten taitojen tärkeys. Tulokset olivat yhdistettävissä PERMA-teorian (2011) elementteihin. Tutkimukseen valikoitujen aineistojen tutkimusmenetelmien ja kontekstien välisten erojen myötä tuloksissa oli kuitenkin myös poikkeavuuksia ja vaihtelevuutta. Katsauksemme avulla opettajat voivat kuitenkin saada parempaa ymmärrystä siitä, mitä kaikkea oppilaan itsetunnon tukemisessa kannattaa huomioida.
Opettajan rooli on merkittävä oppilaan kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta, kun suuri osa lapsen arjesta eletään kouluympäristössä. Näin ollen koulussa saatavat myönteiset kokemukset ovat avainasemassa oppilaan hyvän itsetunnon vahvistumisessa.
Tutkimuksemme on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään aikaisemmissa tutkimuksissa (n = 7) esiintyneitä tuloksia ja havaintoja. Tulokset osoittivat useita erilaisia lapsen itsetuntoon vaikuttavia pedagogisia ratkaisuja sekä opettajan ominaisuuksia, joilla nähtiin yhteys itsetuntoon. Lähestyimme aihetta positiivisesta näkökulmasta, eli keskityimme pääpainoisesti itsetuntoa vahvistaviin tekijöihin. Tulokset osoittivat muun muassa osallistavien, yhteisöllisyyttä ja onnistumisia lisäävien pedagogisten menetelmien painoarvoa itsetunnon vahvistamisessa. Opettajan ominaisuuksia tarkasteltaessa tuloksissa korostui myönteisyyden, turvallisuuden sekä opettajan sosioemotionaalisten taitojen tärkeys. Tulokset olivat yhdistettävissä PERMA-teorian (2011) elementteihin. Tutkimukseen valikoitujen aineistojen tutkimusmenetelmien ja kontekstien välisten erojen myötä tuloksissa oli kuitenkin myös poikkeavuuksia ja vaihtelevuutta. Katsauksemme avulla opettajat voivat kuitenkin saada parempaa ymmärrystä siitä, mitä kaikkea oppilaan itsetunnon tukemisessa kannattaa huomioida.
Opettajan rooli on merkittävä oppilaan kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta, kun suuri osa lapsen arjesta eletään kouluympäristössä. Näin ollen koulussa saatavat myönteiset kokemukset ovat avainasemassa oppilaan hyvän itsetunnon vahvistumisessa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8898]