Aineenopettajaksi opiskelevien koulukokemuksia sukupuolistuneesta väkivallasta

Abstract

Artikkelissa tarkastelemme sukupuolistunutta väkivaltaa aineenopettajaopiskelijoiden koulukokemusten näkökulmasta. Merkittävä määrä nuorista altistuu väkivallan ja häirinnän eri muodoille. Kouluterveyskyselyjen mukaan erityisesti tyttöihin ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä ovat viime vuosien aikana lisääntyneet huolestuttavasti. Koulun ja opettajien rooli ilmiöön puuttumisessa on tärkeä, samoin opettajankoulutuksen, jonka aikana opiskelijoiden olisi tärkeä tulla tietoiseksi väkivallan ilmenemismuodoista ja niihin puuttumisen mahdollisuuksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla, joihin osallistui yhteensä 18 aineenopettajaopiskelijaa. Analyysissa hyödynnettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Teemoittelu eteni kaksivaiheisesti niin, että aluksi luotiin alaluokkia, ja niiden pohjalta laajempia yläluokkia, joita syntyi analyysin tuloksena kaikkiaan neljä: 1) nimittely, 2) seksuaalinen ahdistelu ja fyysinen väkivalta, 3) huhut ja juorut sekä 4) toimintakulttuurin rakenteellinen väkivalta. Yleisimmin mainittuja sukupuolistuneen väkivallan muotoja olivat nimittely, seksuaalinen ahdistelu ja fyysinen väkivalta. Opettajaopiskelijat kertoivat kokevansa epävarmuutta pohtiessaan omaa rooliaan opettajana suhteessa sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumiseen. Niin opettajien peruskoulutuksessa kuin täydennyskoulutuksessa olisi tärkeää pohtia keinoja väkivallan kokemusten jakamiseen, ilmiötä koskevan ymmärryksen lisäämiseen, väkivallan ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen koulun arjessa.

Ekososiaalinen sivistys on tullut keskeiseksi käsitteeksi suomalaisessa kasvatuskeskustelussa, mutta ekososiaalisen aatteen sisältöä ei vielä tunneta kovin hyvin. Filosofinen artikkelimme tarkastelee ekososiaalisen kasvatuksen teoreettisia lähtökohtia. Pohdimme ekososiaalista kysymystä, jolla tarkoitamme toisiinsa kietoutuneita ekologisia ja sosiaalisia ongelmia: ihmisen sosiaalinen toiminta aiheuttaa maapallon elämää ylläpitäville järjestelmille uhkia, jotka lankeavat meidän ja tulevien sukupolvien ratkaistavaksi. Esitämme yhdenlaisen tulkinnan ekososiaaliseen ajatteluun liittyvistä aatevirtauksista analysoiden myös näiden vahvuuksia ja heikkouksia ekososiaalisen kasvatusajattelun kannalta. Artikkelimme pyrkii ymmärtämään ekososiaalisen ajattelun luonnetta kahdeksan ajattelutradition kautta: ekososiaalinen sivistys, sosiaalinen ekologia, systeemiteoria, monilajisuus, enemmän-kuin-ihmisen maailma, ekofeminismi, ekologinen oikeudenmukaisuus sekä teknologia-analyysi. Emme tarjoa yhtä, tarkkarajaista ekososiaalisen kasvatuksen määritelmää, mutta uskomme tarkastelumme syventävän ekososiaalista ymmärrystä ja mahdollistavan ekososiaalisen kasvatuksen entistä parempaa ajattelua sekä sen suunnittelua.