Lukutaitoisten kehitysvammaisten aikuisten sanamerkitysten hallinta

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan selkokielisiä tekstejä lukevien kehitysvammaisten aikuisten sanamerkitysten hallintaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tarkasti selkolukijat tunnistavat sanamerkityksiä ja millaista osaamistason vaihtelua heillä on. Toisena tavoitteena on selvittää, onko lukutottumuksilla sekä sanojen yleisyydellä, tuttuudella ja konkreettisuustasolla vaikutusta heidän semanttiseen osaamiseensa. Tutkimusmenetelmänä on selektiivinen sana-assosiaatiotesti, johon osallistui 24 kehitysvammaista aikuista ja verrokkiryhmänä 24 korkeakouluopiskelijaa. Testissä osallistujille esitettiin sanaverkkoja, joissa on ärsykesanojen lisäksi kuusi muuta sanaa. Osallistujien tehtävänä oli valita kullekin ärsykesanalle kolme lähimerkityksisintä vastinetta. Osallistujien vastauksia arvioitiin suhteessa toisiinsa ja sanojen sanakirjamerkityksiin. Selkolukijoiden lukutottumuksia ja lukemisen painottumista selkokieleen ja yleiskieleen selvitettiin kyselyllä. Tuloksista ilmenee, että selkolukijoiden sanastonhallinnassa on suuria eroja yksilötasolla. Ryhmätasolla he tunnistivat todennäköisimmin vastinesanoja, joilla on mahdollisimman monta selkokielelle tyypillistä piirrettä. Konkreettisia sanoja osattiin paremmin kuin abstrakteja. Samalla hierarkiatasolla olevat vastinesanat tunnistettiin helpommin kuin geneerisen tason vastineet. Korkea objektiivinen frekvenssi saattoi liittyä parempaan sanojen tunnistamiseen, mutta selkolukijat tunsivat myös harvinaisia sanoja, jotka olivat arkikielestä tuttuja. Selkolukijoilla oli enemmän merkityksen erottelun vaikeuksia kuin verrokeilla, mutta yleisimmin vastinesanoista tunnistettiin ainakin osa. Tämän perusteella selkokielessä voidaan käyttää synonyymejä, kun ne valitaan harkiten. Lukutottumusten vaikutusta selkolukijoiden semanttiseen osaamiseen on syytä tutkia vielä tarkemmin.