Nuoren sosiaalisten tilanteiden pelon tunnistaminen, arviointi ja hoito

Abstract

Sosiaalisten tilanteiden pelko (STP) kehittyy tavallisesti nuoruusiässä. Oireet haittaavat opiskelua ja ihmissuhteita: häiriö muokkaa tapaa olla vuorovaikutuksessa. Hoidollisessa arviossa tärkeää on arvioida oireiden tuottamaa toimintahaittaa, erityisesti välttämiskäyttäytymisen laajuutta. STP:hen liittyvä samanaikaissairastavuus tulee tunnistaa ja määrittää ensisijainen hoidettava häiriö. STP:n tutkituimmat psykoterapeuttiset hoidot ovat kognitiivisen käyttäytymisterapian sovelluksia. Lievää STP:tä voidaan hoitaa esimerkiksi nettiterapialla tai ahdistukseen yleisemmin kohdistetulla terapialla, keskivaikean STP:n ensisijainen hoito on siihen fokusoitu lyhytterapia. Vaikean tai komplisoituneen STP:n hoito koostuu ydinoireisiin kohdistetusta, riittävän pitkäkestoisesta psykoterapiasta, jota tuetaan tarvittaessa lääkityksellä. Perheen osallistaminen etenkin varhaisnuorten hoitoon on tärkeää. Hoidon seurannassa on tärkeää arvioida toimintakyvyn muutosta. Lääkitystä voidaan käyttää häiriön vaikeiden muotojen hoidossa psykoterapiaan liitettynä tai jos psykoterapialla ei ole saavutettu vastetta.