Varsinainen minä ja henkisyys ekososiaalisen kasvatusfilosofian aspekteina

Abstract

Tämä artikkeli on fenomenologinen tutkimus Erik Ahlmanin varsinaisen minän ja Lauri Rauhalan henkisyyden ja henkisen kasvun ajatuksista. Artikkelin päätehtävänä on teoretisoida varsinaista minää ja henkisyyttä, jotka nähdään ekososiaalisen kasvatusfilosofian aspekteina. Varsinaisen minän ja henkisyyden ajatuksista etsitään apua aikakautemme ekokriisien ratkaisemiseen ja idullansa olevan ekososiaalisen kasvatusfilosofian muotoiluun. Ekososiaalisessa kasvatusajattelussa yhdistyvät ekologiset ja sosiaaliset huolet sekä ekososiaalisen tietoisuuden edistäminen. Materialistisesta jälkimaterialistiseen yhteiskuntaan siirtymistä helpottava ekososiaalinen tietoisuus edellyttää kasvatuksen teoretisointia, jossa ei nojata vain arkiseen (empiiriseen) minuuden ideaan. Varsinaisen minän, henkisyyden ja henkisen kehityksen filosofinen tarkastelu valaisee ekososiaalisen tietoisuuden syntyehtoja. Varsinaisen minän näkökulmasta henkisen kasvun ytimeksi kiteytyy arkisen minän ja varsinaisen minän toiminnallisen yhteyden luominen ja vahvistaminen: varsinaisen minän integroituminen kokonaispersoonallisuuden funktionaaliseksi osaksi.