Korkeakouluyhteisöön kuulumisen ajallinen kehitys, ennustajat ja hyvinvointiseuraukset koronapandemian aiheuttaman etäopiskelun aikana

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään korkeakouluopiskelijoiden opiskeluyhteisöön kuulumisen tunteen kehitystä, ennustajia ja hyvinvointiseurauksia koronapandemian aiheuttaman etäopiskelun aikana. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen korkeakouluopiskelijoilta (n=267) viidessä seurantakyselyssä aikavälillä huhtikuu 2020–marras-joulukuu 2021. Opiskeluyhteisöön kuulumisen kehitystä selvitettiin latentilla profiilianalyysillä. Analyysissä opiskeluyhteisöön kuulumisesta erottuivat kolme profiilia: heikosti kiinnittyneillä (25 %) ja keskimääräisesti kiinnittyneillä (49 %) opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne heikkeni helmikuuhun 2021 saakka ja vaikutti hieman lisääntyvän syksyllä 2021, mutta kasvu ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Vahvasti kiinnittyneillä (27 %) opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne heikkeni myös helmikuun 2021 kyselyyn saakka, joskin ei lineaarisesti. Myös tässä profiilissa opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne vaikutti hieman lisääntyneen vuoden 2021 lopulla, joskin kasvu ei ollut tässäkään ryhmässä tilastollisesti merkitsevää. Korkeakouluyhteisön tuki ja opiskelijan pystyvyysusko ennustivat vahvempaa kuulumista opiskeluyhteisöön. Vahvemmin kiinnittyneet kokivat enemmän opiskelun imua ja vähemmän opiskeluväsymystä kuin heikommin kiinnittyneet. Tunne opiskeluyhteisöön kuulumisesta heikentyi merkittävästi etäopiskelussa, mutta syksyn 2021 paluu lähiopetukseen antoi viitteitä opiskeluyhteisöön kuulumisen tunteen kasvusta. Näin ollen lähiopetusta tulisi jatkossa toteuttaa etäopetuksen ohella. Korkeakouluyhteisön tuen ja opiskelijoiden pystyvyysuskon vahvistaminen on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja opiskeluhyvinvoinnin edistämiseen tähtäävissä toimenpiteissä.