Liikennejärjestelmän ja -hankkeiden kokonaisvaltainen arviointi
Liimatainen, Heikki; Viri, Riku; Haapamäki, Ruut (2016-12-22)
URI
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-4000-4http://www.tut.fi/verne/tutkimusraportti-liikennejarjestelman-ja-hankkeiden-kokonaisvaltainen-arviointi/
Liimatainen, Heikki
Viri, Riku
Haapamäki, Ruut
22.12.2016
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Kuvaus
Peer reviewed
Tiivistelmä
Liikennejärjestelmäsuunnittelu on jatkuvassa muutoksessa. Tarve kaupunkiympäristön arvottamiseen ja kestävien kulkutapojen laajempaan huomiointiin on tunnistettu. Nykyiset arviointimenetelmät on kehitetty enemmän kaupunkiseutujen välisten pitkän matkan hankkeiden arviointiin, eivätkä ne näin ollen huomioi erityisesti kaupunkiympäristöä. Tämä raportti esittää menetelmien nykytilan ja toimivuuden haastatteluiden ja
kirjallisuustutkimuksen avulla sekä uuden laadullisen, strategioihin pohjautuvan liikennehankkeiden arviointimallin, jota hyödyntäen kaupunkirakenteen kokonaisvaltainen resurssitehokkuusmalli on mahdollista luoda. Kaupunkirakenteen resurssitehokkuuteen sidottu ja laajemmat maankäyttö- ja rakentamishyödyt huomioiva kokonaisvaltainen arviointimalli esitetään myöhemmin julkaistavassa WHOLE-tutkimusprojektin koontiraportissa.
Maankäyttö ja liikenne kytkeytyvät toisiinsa voimakkaasti, mutta tämä ei näy nykyisissä arviointikäytännöissä, jotka on suunniteltu pääasiallisesti kaupunkiseutujen ulkopuolisiin hankkeisiin, joissa tavoitteet ovat erilaisia. Kuitenkin näitä menetelmiä on käytettävä kaupunkiseudun hankkeissa, joihin liittyy valtion tuki. Nykyisissä hankearvioinneissa nousee esiin myös muita haastavia tekijöitä, kuten moniulotteisten vaikutusten yksinkertaistaminen rahaksi ja matka-ajan korkealle arvottaminen. Vaihtoehtoisia menetelmiä on esitetty, mutta myös näissä esiintyy numeerisen arvottamisen ongelma. Kokonaisvaltaista laskennallista mittaristoa ei ole, koska eri tekijöiden arvottaminen toistensa suhteen ei onnistu. Tämän vuoksi liikennejärjestelmän ja -hankkeiden arvioinnissa tulisi siirtyä kokonaisvaltaisempaan arviointiin.
Raportissa esitetty liikennehankkeiden laadullinen arviointimalli on kehitetty vastaamaan valtakunnallisten ja alueellisten strategioiden ja tavoitteiden mukaista ajattelua. Malli on jaettu kymmeneen osa-alueeseen: yhdyskuntarakenne, talous ja elinkeinoelämä, liikennejärjestelmä, kävely ja pyöräily, joukkoliikenne, autoliikenne, saavutettavuus, ympäristö, liikenneturvallisuus ja terveys ja hyvinvointi. Osa-alueiden alle on muodostettu tavoitteiden ja strategioiden mukaisia kysymyksiä ja esitetty mahdollisia indikaattoreita ja mittareita, joiden avulla kysymyksiin on mahdollista vastata. Strategiapohjaisessa arvioinnissa korostuvat
yhdyskuntarakenteen ja maankäytön kannalta merkittävät tekijät, joita nykyinen arviointi ei nosta esiin. Malli toimii yhdessä hyötykustannusanalyysin kanssa. Hyöty-kustannussuhde huomioi liikennetaloudelliset tekijät, kun taas strategiapohjainen malli korostaa muita merkittäviä, myös laadullisia tekijöitä, jotka arvioinnissa tulisi nostaa paremmin esiin. Samalla malli mahdollistaa myös seurannan samojen kysymysten ja mittareiden avulla.
kirjallisuustutkimuksen avulla sekä uuden laadullisen, strategioihin pohjautuvan liikennehankkeiden arviointimallin, jota hyödyntäen kaupunkirakenteen kokonaisvaltainen resurssitehokkuusmalli on mahdollista luoda. Kaupunkirakenteen resurssitehokkuuteen sidottu ja laajemmat maankäyttö- ja rakentamishyödyt huomioiva kokonaisvaltainen arviointimalli esitetään myöhemmin julkaistavassa WHOLE-tutkimusprojektin koontiraportissa.
Maankäyttö ja liikenne kytkeytyvät toisiinsa voimakkaasti, mutta tämä ei näy nykyisissä arviointikäytännöissä, jotka on suunniteltu pääasiallisesti kaupunkiseutujen ulkopuolisiin hankkeisiin, joissa tavoitteet ovat erilaisia. Kuitenkin näitä menetelmiä on käytettävä kaupunkiseudun hankkeissa, joihin liittyy valtion tuki. Nykyisissä hankearvioinneissa nousee esiin myös muita haastavia tekijöitä, kuten moniulotteisten vaikutusten yksinkertaistaminen rahaksi ja matka-ajan korkealle arvottaminen. Vaihtoehtoisia menetelmiä on esitetty, mutta myös näissä esiintyy numeerisen arvottamisen ongelma. Kokonaisvaltaista laskennallista mittaristoa ei ole, koska eri tekijöiden arvottaminen toistensa suhteen ei onnistu. Tämän vuoksi liikennejärjestelmän ja -hankkeiden arvioinnissa tulisi siirtyä kokonaisvaltaisempaan arviointiin.
Raportissa esitetty liikennehankkeiden laadullinen arviointimalli on kehitetty vastaamaan valtakunnallisten ja alueellisten strategioiden ja tavoitteiden mukaista ajattelua. Malli on jaettu kymmeneen osa-alueeseen: yhdyskuntarakenne, talous ja elinkeinoelämä, liikennejärjestelmä, kävely ja pyöräily, joukkoliikenne, autoliikenne, saavutettavuus, ympäristö, liikenneturvallisuus ja terveys ja hyvinvointi. Osa-alueiden alle on muodostettu tavoitteiden ja strategioiden mukaisia kysymyksiä ja esitetty mahdollisia indikaattoreita ja mittareita, joiden avulla kysymyksiin on mahdollista vastata. Strategiapohjaisessa arvioinnissa korostuvat
yhdyskuntarakenteen ja maankäytön kannalta merkittävät tekijät, joita nykyinen arviointi ei nosta esiin. Malli toimii yhdessä hyötykustannusanalyysin kanssa. Hyöty-kustannussuhde huomioi liikennetaloudelliset tekijät, kun taas strategiapohjainen malli korostaa muita merkittäviä, myös laadullisia tekijöitä, jotka arvioinnissa tulisi nostaa paremmin esiin. Samalla malli mahdollistaa myös seurannan samojen kysymysten ja mittareiden avulla.
Kokoelmat
- TUNICRIS-julkaisut [19370]