Seinäjoen ydinkeskustan olennaiset kehitysvaiheet ja sen 1950 - 70-lukujen rakennusperinnön arvottamisperiaatteita

Abstract

Tutkimusjulkaisu jakautuu kahteen osaan ja siinä asettuu rinnakkain toisen maailmansodan jälkeisen modernin rakennetun ympäristön tarkastelu sekä teoreettisempi rakennussuojelukysymyksiin liittyvä arvottamisperiaatteiden tarkastelu.<br/><br/>Selvityksen ensimmäisen osan tavoite on tarkastella tutkimuksellisesti Seinäjoen keskustan historiallista kehitystä ja sen tyypillisiä piirteitä. Kaavoituksen kehityksen tarkastelun ohessa tulee esille kaupunkisaneerauksen konteksti, jossa kaavamuutoksilla on ollut merkittävä rooli. Osatavoitteena on vallinneen arvomaailman ja sen seurauksien hahmottaminen.<br/><br/>Yhtenä tavoitteena onkin lisätä ymmärrystä siitä, miten suomalaiset kaupunkikeskustat tai taajamat muuttuivat modernisaation myötä, kun muun muassa funktionalismin ideologia vaikutti kaavoitustoimintaan. Voimakas autoistuminen muokkasi kaupunkirakentamista, jossa yksittäiset rakennukset ovat ajankohtansa tuotteita, ja joiden kulttuurihistoriallinen merkittävyys sekä arvo tulevat esille vain laajemmassa kontekstissa.<br/><br/>Selvityksen toisen osan tavoite on viedä eteenpäin modernia rakennusperintöä koskevaa arvokeskustelua. Siinä käsitellään analysoiden neljää erilaista rakennusperinnön suojeluun tähtäävää lähestymistapaa ja tarkastellaan niitä potentiaalisina arvottamisperiaatteina. Esille tulevat kyseisten lähestymistapojen erilaiset kriteerit ja painotukset. Selvitys käsittelee myös yleisemmin niitä tekijöitä, jotka ovat olennaisia nykyisessä rakennussuojelukeskustelussa.