Kaupunkiviljelyn käytäntöyhteisöt osana kaupunkien kestävyyssiirtymää

Abstract

Urban gardening is linked to many urban eco-social challenges and their solutions. Increasing the opportunities and spaces for gardening is therefore a key means of promoting sustainable urban development in a local scale. The article examines urban gardening in the light of co-management and communities of practice. I ask what kind of communities of practice emerge from urban gardening organized on the basis of co-management, what kind of a role the city organisation plays in the development of communities of practice, and how communities of practice can maintain the continuity of urban gardening. The research approach is ethnographic, and the interview and observation data were collected among four urban gardens in Tampere. The analysis combines thematic analysis of gardening cases and the mirroring of these thematic categories to the theory of communities of practice.<br/><br/>Communities of practice and mutual commitment among participants play an important role in the continuity of both individual gardening cases and city-level gardening activities. The results highlight the agency of urban communities as part of the urban sustainability transition. Cooperation between the city and gardeners became highlighted in the results, and the city emerged even as a part of the gardening communities of practice. The networks formed by urban communities of practice and their potential to bring different actors together require further research to understand the emergence of spontaneous eco-social sustainability practices.

Kaupunkiviljely voi lisätä kaupunkien ekososiaalista sopeutumiskykyä esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden, ruokaturvan heikkenemisen, luonnon monimuotoisuuden hupenemisen tai sosiaalinen eristäytyminen ongelmien äärellä. Viljelymahdollisuuksien ja -tilan lisääminen onkin kaupungeille tärkeä keino kestävyyssiirtymän edistämisessä. Artikkeli tarkastelee kaupunkiviljelyä yhteishallinnan ja käytäntöyhteisöjen valossa. Kysyn, millaisia käytäntöyhteisöjä yhteishallinnan pohjalta organisoituneilla kaupunkiviljelmillä muodostuu, millainen rooli kaupunkiorganisaatiolla on käytäntöyhteisöjen kehityksessä, ja kuinka käytäntöyhteisöt kykenevät ylläpitämään kaupunkiviljelyn jatkuvuutta. Tutkimusote on etnografinen ja aineisto on kerätty neljällä tamperelaisella kaupunkiviljelmällä. Aineisto koostuu viljelytahojen haastatteluista sekä osallistuvasta havainnoinnista. Analyysissä yhdistyy aineistolähtöinen organisoitumisen ja yhteisöllisyyden teemoittelu ja teemojen peilaaminen käytäntöyhteisön teoriaan. <br/><br/>Käytäntöyhteisöt ja osallistujien keskinäinen sitoutuminen ovat tärkeässä roolissa niin yksittäisten viljelyhankkeiden kuin koko kaupunkiviljelytoiminnan jatkuvuuden kannalta. Tuloksissa korostuu kaupunkilaisten muodostamien yhteisöjen toimijuus osana urbaania kestävyyssiirtymää. Kaupunkiorganisaation ja viljelijöiden välinen yhteistyö korostuu viljelyn organisoitumisessa, mutta avoin keskusteluyhteys on tärkeää myös viljelytoiminnan myöhemmissä vaiheissa. Kaupunki onkin usein viljely-yhteisöjen keskeisin yhteistyökumppani, jopa osa viljelyn käytäntöyhteisöjä. Urbaanien käytäntöyhteisöjen muodostamat verkostot ja niiden potentiaali saattaa eri toimijoita yhteen vaativat lisätutkimusta, jotta voidaan päästä käsiksi spontaanien ekososiaalisten kestävyyskäytäntöjen muodostumiseen.