Onko työväenluokan poliittinen jakautuminen nyky-Suomessa myös maku- ja elämäntyylikysymys?

Abstract

Oikeistopopulismin nousu useissa länsimaissa on nostanut kysymyksen työväenluokan sisäisistä poliittista jaoista jälleen ajankohtaiseksi. Tässä tutkimuksessa keskitymme kansainvälisten tutkimusten viitoittamana suomalaisen työväenluokan kahtalaiseen jakautumiseen: ensinnäkin poliittisesti osallistuvien ja poliittisesti osallistumattomien ryhmien väliseen eroon, ja toisaalta poliittisesti osallistuvan ryhmän sisällä perinteisen vasemmistolaisesti ja oikeistopopulistisesti suuntautuneiden väliseen eroon. Oletamme, että työväenluokan sisäiset jaot eivät ole ainoastaan arvoperusteisia, vaan myös elämäntyylillisiä ja makua koskevia jakoja. Tästä lähtökohdasta käsin tarkastelemme artikkelissa työväenluokan poliittisten jakolinjojen elämäntyylillisiä ja kulttuurisia yhteyksiä Suomessa vuosina 2007 ja 2018 kerättyjen kyselyaineistojen perusteella. Vertailemme kolmenlaisia työväenluokkaisia suomalaisia: sosiaalidemokraattien kannattajia, perussuomalaisten kannattajia ja heitä, jotka ilmoittavat jättävänsä todennäköisesti äänestämättä. Määrittelemme työväenluokkaisuuden ammattiluokan ja koulutuksen avulla. Kulttuurin ja elämäntyylin käsitteellistämme kulttuurisena osallistumisena, makuina, kulttuurisena tietämyksenä ja asenteina. Taustamuuttujina käytämme sosiodemografisia tekijöitä (sukupuolta, ikää, tuloja ja asuinaluetta) sekä luokkasamastumista. Tarkastelu osoittaa, että määritellyt kolme työväenluokkaista poliittista osaryhmää eroavat toisistaan myös elämäntyyli-indikaattoreilla, eivätkä erot kaikissa tapauksissa selity pois ryhmien erilaisilla sosiaalisilla profiileilla sen paremmin kuin kyselyn ajankohdallakaan. Tuloksia tulkitaan poliittista polarisaatiota ja elämäntyylien kerrostumista käsittelevän tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksemme asettuu kriittiseen suhteeseen kulttuurisosiologiassa vallalla olevien tarkastelutapojen kanssa, joissa työväenluokka näyttäytyy lähtökohtaisesti yhtenäisenä eikä huomiota kiinnitetä riittävästi sen sisäiseen horisontaaliseen eriytymiseen, joka analyysimme mukaan on nyky-Suomessa niin poliittista kuin kulttuuristakin.