Politiikan ja poliittisen tasapainoilua: Valtioneuvoston 16.3.2020 julkistamien koronatoimien (epä)poliittisuus

Abstract

Nykyaikaiseen hallinnointiin voidaan nähdä kuuluvan voimakkaita epäpolitisoivia piirteitä. Depolitisaation tutkimus kartoittaa useita erilaisia prosesseja, joilla aihepiiri joko siirretään pois politiikan areenoilta tai kehystetään epäpoliittiseksi. Depolitisaatio-prosessit saattavat kohdistua politiikan toimintatilaan, mutta myös poliittisuuteen – siihen, mitä mielletään poliittiseksi. Politiikan ja poliittisuuden erilaiset tulkinnat havainnollistuvat Max Weberin ja Carl Schmittin toisistaan eroavissa politiikkakäsityksissä, jotka tuovat omat näkökulmansa päivänpolitiikan arvioimiseen. Tämä artikkeli käsittelee Suomen hallituksen keväällä 2020 linjaamia koronatoimia ja niiden poliittisuutta. Hallitus pyrki toimilla hillitsemään puhjenneen COVID-19-pandemian leviämistä. Toimien poliittisuus hahmottuu paitsi toisistaan poikkeavien politiikkakäsitysten avulla, myös kontrafaktuaalisen tarkastelun kautta. Näin hallituksen valitsema tie ja valintojen poliittisuus on mahdollista saattaa tarkempaan tarkasteluun. Hallituksen toiminta on tunnistettavissa yksiselitteisen poliittiseksi ja siitä on löydettävissä sekä schmittiläisen suvereenin että weberiläisen kontingenssin ulottuvuuksia. Artikkelissa vastakkain asettuvat yhtäältä politiikan päätöksenteko- ja toimintakyvystä huolehtiminen ja toisaalta poliittisten toimijoiden aikaansaama poliittisen liikkumatilan rajautuminen. Laajalle yleisölle saattaa jäädä avoimeksi, ovatko politiikan päätökset teknisiä tai hallinnollisia luonteeltaan vai juontuvatko ne poliittisesta toimijuudesta. Poliittisuuden tunnistaminen auttaa välttämään politiikan depolitisoitumista. Samalla laajan yleisön on helpompi seurata valtaa käyttävän valintoja ja hallintatapoja. Laajempi politiikan ja poliittisen tilaa koskeva keskustelu on tarpeellista aikana, jolloin sen rajaamiseen pyrkiviä trendejä on helppo tunnistaa useilla eri rintamilla.