Podcast - kuunteleminen tekstinjälkeisessä ajassa

Abstract

In the 2020s, podcasts are a crucial form of digital audio media, and their popularity has increased also in Finland. Despite their twenty-year history, podcasts do not have a solid position in the field of media production. They are often considered only a (technical) distribution format, which transfers the contents from creators to listeners. This way of thinking easily ignores a more theoretical consideration of sound, which, in turn, reinforces the perception of sound media as merely a means of transmission.Building on the concept of cultural techniques from German media theory, this article examines the historical evolution of sound-related concepts, practices, and technologies, and their connection to the rise of podcasting. In addition to this historical review, the article also explores the act of listening as a bodily practice in the technology-driven everyday life of the 2020s.The article aims to debate why and how sound is gaining prominence alongside (written) text in the time of social platforms and recommendation algorithms. The investigation raises questions about the relationship of sound to other senses and mediums, above all to visuality and text. Instead of confrontation, examining technologies related to digital sound leads to a more multidimensional consideration of bodily sensory practices, above all, whether listening is becoming a more body-political and, thus, a more material means when digital technologies challenge text as a communicative medium.

Podcastit ovat 2020-luvulla keskeinen digitaalisen äänimedian muoto ja niiden suosio on kasvanut nopeasti myös Suomessa. Vaikka podcasteilla on jo kahdenkymmenen vuoden historia takanaan, ne eivät edelleenkään asemoidu kovin selkeästi mediatuotannon kentälle. Niitä pidetään usein lähinnä vain jakeluformaattina, jonka avulla mediasisältöjä siirretään tekijöiltä vastaanottajille, kuulijoille. Tämä ajattelutapa jättää helposti huomiotta äänen teoreettisemman tarkastelun, mikä vahvistaa käsitystä äänimediasta pelkästään siirron välineenä.Artikkelissa analysoidaan saksalaisesta mediateoriasta peräisin olevan kulttuuritekniikat-käsitteen avulla, miten podcastien syntyhistoriaan kytkeytyy erilaisia ääneen liittyviä käsityksiä, käytäntöjä ja teknologioita. Historiallisen tarkastelun lisäksi artikkelissa pohditaan kuuntelemista kehollisena käytänteenä 2020-luvun teknologiavälitteisessä arjessa.Artikkelin tavoitteena on löytää vastauksia siihen, miksi ja miten ääni on asettunut yhä selvemmin (kirjoitetun) tekstin rinnalle somealustojen ja suosittelualgoritmien ajassa. Tarkastelu nostaa esiin kysymyksiä äänen suhteesta muihin aisteihin ja mediumeihin, ennen kaikkea näkemiseen ja tekstiin. Vastakkainasettelun sijaan digitaaliseen ääneen liittyvien teknologioiden tarkastelu johtaa pohtimaan kehollisia aistikäytäntöjä moniulotteisemmin, ennen kaikkea sitä, onko kuunnellusta äänestä tulossa aiempaa kehopoliittisempi ja siten materiaalisempi väline tekstiin ja tekstuaalisuuteen kohdistuvien murrosten ajassa.