Murtumapotilaiden osteoporoosin lääkehoidossa on isoja alueellisia eroja
Isomeri, Outi; Hynninen, Yrjänä; Lakkakorpi, Päivi; Angyal, Woilf; Pinola, Noora; Metso, Saara; Matikainen, Niina; Komssi, Vesa; Kiviranta, Riku; Sirola, Joonas (2023)
Isomeri, Outi
Hynninen, Yrjänä
Lakkakorpi, Päivi
Angyal, Woilf
Pinola, Noora
Metso, Saara
Matikainen, Niina
Komssi, Vesa
Kiviranta, Riku
Sirola, Joonas
2023
Suomen Lääkärilehti
e36180
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202311109557
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202311109557
Kuvaus
Peer reviewed
Tiivistelmä
Lähtökohdat : Lääkekattavuudesta osteoporoottisten murtumien sekundaaripreventiossa Suomessa ei ole tietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pienienergiaisen murtuman jälkeen osteoporoosi-lääkemääräyksen saaneiden potilaiden osuutta ja lääkemääräyskattavuuden alueellisia eroja. Menetelmät : Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, joka toteutettiin hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta. Tulokset : Potilaista 9 %:lle määrättiin osteoporoosilääkitys 6 kuukauden sisällä murtumasta. Lääkemääräyskattavuus suureni 12 %:iin 12 kuukauden sisällä murtumasta. Lonkka- (11 %) ja nikamamurtumien (18 %) kohdalla lääkemääräyksen saaneiden osuus oli hiukan keskiarvoa suurempi. Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus oli eri sairaanhoitopiireissä 3–32 %. Päätelmät : Kansainvälisiin tuloksiin verrattuna osteoporoosilääkemääräyksen saaneiden murtumapotilaiden osuutta voi pitää pienenä. Lääkemääräyskattavuudessa oli eroja sairaanhoitopiirien välillä, joskaan tulokset eivät ota huomioon tsoledronihappohoitoja. Osteoporoosin sekundaariprevention tehostamiselle ja lääkehoidon yhtenäistämiselle on tarvetta.
Kokoelmat
- TUNICRIS-julkaisut [20709]