Pahoissa paikoissa: 1600-luvun suomalaisten painajaiset tilallisina kokemuksina

Abstract

<p>Tässä artikkelissa tarkastellaan varhaismodernin ajan ja tarkemmin sanoen 1600-luvulla eläneiden suomalaisten painajaisunien tilallisia ulottuvuuksia eli kuvauksia tiloista, joihin unien tapahtumat sijoittuivat. Pääasiallisina lähteinä käytetään kuvauksia, jotka on kirjattu noituusepäilyjen yhteydessä oikeuspöytäkirjoihin vuosien 1607 ja 1707 välisenä aikana. Unikuvausten avulla selvitetään, mitä ihmiset kertoivat uneksimistaan tiloista ja oliko niillä yhteyttä valvemaailman fyysisiin tiloihin vai tapahtuivatko unet täysin vieraissa ja kuvitteellisissa ympäristöissä.</p><p>Varhaismoderneista oikeuspöytäkirjoista piirtyvät tilakokemukset ovat hyvin heterogeenisiä ja ankkuroituvat vakaasti valvetilan ympäristöihin ja uneksijoiden tuntemaan fyysiseen elinympäristöön. Unista on löydettävissä samankaltaisia piirteitä kuin nykyunista: nukkuminen oman vakituisen kodin ulkopuolella näyttää edistäneen painajaisunien näkemistä, uniin saattoi sisältyä liikettä tilasta toiseen tai se saattoi jäädä puuttumaan, uneksitut ympäristöt saattoivat jäädä epämääräisiksi samoin kuin nykyihmisten unikuvauksissa ja unien tapahtumaympäristöissä oli paljon valvemaailmasta tuttuja piirteitä. Oikeuspöytäkirjoihin kirjatut unikuvaukset ovat kuitenkin valikoituneita siinä mielessä, että ne kirjattiin muistiin vain siltä varalta, että unia saattoi pitää todellisia tapahtumia heijastavina eikä pelkkinä unennäköinä. Lähiympäristön ja uneksijalle tuttujen tilojen korostuminen aineistoissa johtuu todennäköisesti siitä, että paikkakunnalle sijoittuvat unet olivat todennäköisemmin relevantteja muillekin. Tapahtumaympäristöjen viitteellinen tai niukka kuvaaminen johtuu siitä, että kohtaamiset muiden ihmisten tai olentojen kanssa olivat tiloja tärkempiä ainakin silloin, kun oltiin oletetusti tekemisissä noituudenharjoituksen kanssa.</p><p>Asiasanat: varhaismoderni, noituus, unet, painajaiset, tilat, kokemukset</p>