Miten sosiaalista kestävyyttä tehdään? Ruohonjuuritason toimijoiden sosiaaliset käytännöt entisen tehdasalueen elävöittämisessä

Abstract

Artikkelimme tapaustutkimus tarkastelee, millaisia sosiaalisen kestävyyden käytäntöjä ruohonjuuritason toimijoilla on entiselle tehdasalueelle rakennettavan ekokaupunginosan kehittämisessä. Ruohonjuuritason toimijoilla on keskeinen rooli kaupunkien sosiaalisen kestävyyden vahvistamisessa. Nojaamme niin kutsuttuun tulkitsevaan näkökulmaan, jonka mukaan sosiaalisen kestävyyden ideasta ei vallitse yhteistä ymmärrystä kaupunkikehityksen eri toimijoiden kesken. Tutkimuksemme analysoi käytäntöteorian avulla ruohonjuuritason toimijoiden sosiaalisia käytäntöjä, joiden ajatellaan edistävän sosiaalista kestävyyttä. Aineisto koostuu paikallisten toimijoiden haastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista. Aineistolähtöinen analyysi esittelee kolme sosiaalisen kestävyyden käytäntöjen kategoriaa: 1) yhteisöllisyyden käytännöt, 2) yhteiskunnallisen inkluusion käytännöt sekä 3) osallistuvan kaupunkikehittämisen käytännöt. Analyysimme osoittaa, että ruohonjuuritason toimijat tavoittelevat sosiaalista kestävyyttä laajemmassa merkityksessä, kuin mitä taloudellista kasvua tavoitteleva virallinen kaupunkikehitys heiltä odottaa. Ruohonjuuritason toimijoita toivotaan elävöittämään väliaikaista kaupunkitilaa, mutta rakentamisen alkaessa heillä ei välttämättä ole taloudellisia mahdollisuuksia tulla osaksi markkinahintaista ekokaupunginosaa. Esitämme, että sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen tulee tunnustaa ruohonjuuritason toimijoiden kontribuutio sekä määritellä heidän asemansa ja oikeutensa osana kaupunkikehitystä.