Lapsen lähisuhdeväkivaltakokemusten kerronnallinen toimijuus institutionaalisessa vuorovaikutuksessa

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan lapsen kerronnallisen toimijuuden tilan ilmenemistä institutionaalisessa vuorovaikutuksessa. Tarkastelun kohteena ovat turvakodin työntekijöiden ja lasten väliset haastattelutilanteet (N=12), joiden tarkoituksena on selvittää lapsen kokemuksia lähisuhdeväkivallasta. Tilan luominen lapsen kerronnalliselle toimijuudelle on tärkeää turvakotityössä, koska sen avulla lapselle mahdollistuu kokemuksista kertominen ja turvakodin työntekijälle kokemusten kuuleminen. Tutkimus kiinnittyy lasten väkivaltakokemusten tutkimuksen kenttään ja kohdistuu lähisuhdeväkivaltakokemuksista kertomiseen. Lapsen ja turvakodin työntekijän vuorovaikutusta analysoidaan diskurssianalyysin keinoin. Lapsen vahva kerronnallisen toimijuuden tila ilmeni oikaisu-, perustelu-, vastustus- ja aktiivisuuspuheena. Lapsen heikon toimijuuden tila puolestaan tuli esille epävarmuuspuheena. Tunnistamalla ja edistämällä lasten kerronnallisen toimijuuden tilaa vuorovaikutustilanteessa, voidaan tukea lapsen lähisuhdeväkivaltakerrontaa sekä vahvistaa lapsen toimintakykyä.