Miten virtuaalikokoukset ovat yhteydessä työhyvinvointiin ja tuottavuuteen? State-of-the-art-katsaus

Abstract

Kokoustamisesta on tullut työelämämme uusi megatrendi, ja virtuaaliset <br/>kokoukset ovat yleistyneet, kuten myös niihin liittyvä tutkimus. Tässä <br/>kirjallisuuskatsauksessa jäsennetään virtuaalikokoustutkimuskenttää ja <br/>vedetään yhteen erityisesti koronapandemian aikana saatuja tutkimustuloksia <br/>virtuaalikokousten, työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välisistä yhteyksistä. <br/>Katsauksen mukaan hallittu virtuaalikokousten käyttö on yhteydessä parempaan <br/>työhyvinvointiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että työntekijöiden on voitava <br/>vaikuttaa kokousten ajankohtaan. Myös kokousten kestoa, videokameran <br/>käyttöä ja mikrofonin käyttöä on rajoitettava. Virtuaalisuudesta johtuva <br/>kognitiivisen kuorman lisääntyminen aiheuttaa niin sanottua Zoom-väsymystä, <br/>mutta esimerkiksi osallistujien yhteenkuuluvuuden tunne vähentää väsymystä. <br/>Alustavasti virtuaalikokouksista on koettu olevan hyötyä henkilöstön pysyvyyden, <br/>työn tuottavuuden, innovatiivisuuden sekä ympäristörasituksen vähenemisen <br/>kannalta. Toisaalta virtuaalikokoukset vaikeuttavat työn koordinoimista, <br/>konfliktien käsittelyä, henkilöstön kehittämistä ja luottamuksen rakentamista. <br/>Organisaatioilta vaaditaankin kypsyyttä ja suunnitelmallisuutta virtuaalikokouksien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Virtuaalikokouksien seurauksia koskeva tutkimus on vielä alkuvaiheessa, ja erityisesti voimavara- ja motivaatiopsykologiselle työhyvinvointitutkimukselle sekä tuottavuustutkimukselle on tarvetta. Lisäksi vain harvat tutkimukset ovat käsitelleet kokouksia kiinteässä yhteydessä kulloiseenkin työkontekstiin tai pyrkineet määrittelemään virtuaalikokouksen luonnetta.