Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja<br/>mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Tutkimuksen<br/>aineisto koostuu poliisin rikosilmoitusaineistosta, poliisien, syyttäjien ja väkivaltatyön tukipalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista sekä digitaalista väkivaltaa kokeneille suunnatusta verkkokyselystä. Digitalisoituminen ja viestintäteknologioiden kehittyminen ovat muuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vaikutuksia ja seurauksia. Väkivallan, häirinnän, uhkailun, häpäisemisen ja kontrollin muodot ovat moninaistuneet. Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat usein väkivallan kohteille<br/>syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia.<br/>Digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen keskeisenä haasteena ovat puutteet<br/>ilmiön tunnistamisessa, sen vakavuuden ymmärtämisessä ja asenteissa. Ilmiö<br/>on normalisoitunut osaksi arkea sekä läheisissä suhteissa että sosiaalisessa<br/>mediassa ja julkisessa keskustelussa. Käytäntöjen ja asenteiden muuttaminen<br/>edellyttää koulutuksen kehittämistä sekä tietoisuuden lisäämistä väkivallan eri<br/>ilmenemismuodoista. Ilmiöön puuttuminen vaatii myös moniammatilliseen<br/>yhteistyöhön ja tutkimukseen panostamista, käsitteiden tarkentamista, väkivallan dokumentoinnin käytäntöjen yhtenäistämistä sekä esitutkintapöytäkirjojen laatuun panostamista. Myös digitaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa ja palveluiden alueellista saatavuutta parantaa.