Metylaatiomarkkereiden hyödyntäminen kohdunkaulan syövän seulonnassa HPV-rokotetuilla naisilla
Leppälä, Siiri (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
Hyväksymispäivämäärä
2025-03-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502172237
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502172237
Tiivistelmä
Ihmisen papilloomavirusta (Human papillomavirus, HPV) vastaan rokotetut naiset ovat Suomessa lähestymässä ikää, jolloin kohdunkaulan syövän seulonta on ajankohtaista. HPV-rokotusten myötä kohdunkaulan muutokset ovat vähentyneet, minkä vuoksi seulontaohjelmat tulisi päivittää vastaamaan HPV-rokotettujen naisten tarpeita. Tässä tutkimuksessa arvioitiin metylaatiomarkkereiden hyödyntämistä HPV-rokotetuilla naisilla.
Vuonna 2007 alkaneeseen sukupuolineutraalia sekä vain tyttöihin kohdistuvaa rokotusohjemaa vertailevaan tutkimukseen osallistui 32 175 (20 514 tyttöä ja 11 661 poikaa) suomalaista nuorta. Vuonna 2014 nuorten joukosta valikoitui 6 958 naista säännöllistä ja epäsäännöllistä kohdunkaulan syövän seulontatapaa vertailevaan tutkimukseen. Vuoden 2021 loppuun mennessä seurannan myötä tunnistettiin 46 tapausta, joilla oli vahva-asteinen (high-grade squamous intraepithelial lesion, HSIL) tai lieväasteinen (low-grade squamous intraepithelial lesion, LSIL) levyepiteelimuutos kohdunkaulalla. Kaikille LSIL- ja HSIL-tapauksille valittiin seurantatutkimuksen rokotettujen naisten joukosta kahdeksan iän ja asuinpaikan suhteen yhtäläistä verrokkia, joilla ei ollut todettuja muutoksia kohdunkaulassa. Lopullinen tutkimuskohortti käsitti yhteensä 403 HPV-rokotettua naista, joilla 17 oli histopatologisesti vahvistettu HSIL- ja 15 LSIL-muutos kohdunkaulalla. Loput 371 olivat verrokkeja. Kohdunkaulasta otetuille näytteille määritettiin HPV-genotyyppi Luminex-tekniikalla. Metylaatioanalyysissä keskityttiin isäntäsolun geeneihin EPB41L3, FAM19A4 ja miR124-2m sekä HPV-genotyyppien 16, 18, 31 ja 33 L1- ja L2-geenien CpG-saarien DNA-metylaatioihin pyrosekvensointia hyödyntäen.
HPV-rokotetuilla HSIL-tapauksissa yleisin HPV-genotyyppi oli HPV52. HPV-tyyppejä 16 ja 18 ei tapauksilla esiintynyt lainkaan. DNA-metylaatioanalyyseissä ei osoittautunut olevan merkittäviä eroja rokotettujen LSIL-/HSIL-tapausten ja verrokkien välillä. Tämä osoittaa, että HPV-rokotetuilla useimmat kohdunkaulan muutokset voisivat todennäköisesti parantua spontaanisti ilman hoitoa. Keskimääräinen metylaatiotaso oli kuitenkin S5-metylaatiopaneelia käyttäen merkittävästi korkeampi HSIL-tapauksilla (0.81 (SD +/- 1.74)) kuin verrokeilla (0.11 (SD +/- 1.04)) (p-arvo = 0.0001).
Tässä tutkimuksessa HPV-rokotettujen HSIL-muutoksissa infektioita aiheuttivat sellaiset HPV-tyypit, jotka hyvin harvoin esiintyvät rokottamattomien kohdunkaulan syöpätapauksissa. Tutkimus osoittaa, että vaikka HPV-rokotetuilla naisilla voi edelleen esiintyä kohdunkaulan syövän esiastemuutoksia, niiden taipumus kehittyä syöväksi on epäselvä. Metylaatiomarkkereiden avulla voitaisiin tulevaisuudessa vähentää vääriä positiivisia tuloksia tunnistamalla kliinisesti merkittävät kohdunkaulan muutokset. Tutkimus osoittaa, että kohdunkaulan syövän seulontaohjelmilla on merkittävä tarve uudistua nyt, kun HPV-rokotetut naiset saavuttavat seulontaiän.
Vuonna 2007 alkaneeseen sukupuolineutraalia sekä vain tyttöihin kohdistuvaa rokotusohjemaa vertailevaan tutkimukseen osallistui 32 175 (20 514 tyttöä ja 11 661 poikaa) suomalaista nuorta. Vuonna 2014 nuorten joukosta valikoitui 6 958 naista säännöllistä ja epäsäännöllistä kohdunkaulan syövän seulontatapaa vertailevaan tutkimukseen. Vuoden 2021 loppuun mennessä seurannan myötä tunnistettiin 46 tapausta, joilla oli vahva-asteinen (high-grade squamous intraepithelial lesion, HSIL) tai lieväasteinen (low-grade squamous intraepithelial lesion, LSIL) levyepiteelimuutos kohdunkaulalla. Kaikille LSIL- ja HSIL-tapauksille valittiin seurantatutkimuksen rokotettujen naisten joukosta kahdeksan iän ja asuinpaikan suhteen yhtäläistä verrokkia, joilla ei ollut todettuja muutoksia kohdunkaulassa. Lopullinen tutkimuskohortti käsitti yhteensä 403 HPV-rokotettua naista, joilla 17 oli histopatologisesti vahvistettu HSIL- ja 15 LSIL-muutos kohdunkaulalla. Loput 371 olivat verrokkeja. Kohdunkaulasta otetuille näytteille määritettiin HPV-genotyyppi Luminex-tekniikalla. Metylaatioanalyysissä keskityttiin isäntäsolun geeneihin EPB41L3, FAM19A4 ja miR124-2m sekä HPV-genotyyppien 16, 18, 31 ja 33 L1- ja L2-geenien CpG-saarien DNA-metylaatioihin pyrosekvensointia hyödyntäen.
HPV-rokotetuilla HSIL-tapauksissa yleisin HPV-genotyyppi oli HPV52. HPV-tyyppejä 16 ja 18 ei tapauksilla esiintynyt lainkaan. DNA-metylaatioanalyyseissä ei osoittautunut olevan merkittäviä eroja rokotettujen LSIL-/HSIL-tapausten ja verrokkien välillä. Tämä osoittaa, että HPV-rokotetuilla useimmat kohdunkaulan muutokset voisivat todennäköisesti parantua spontaanisti ilman hoitoa. Keskimääräinen metylaatiotaso oli kuitenkin S5-metylaatiopaneelia käyttäen merkittävästi korkeampi HSIL-tapauksilla (0.81 (SD +/- 1.74)) kuin verrokeilla (0.11 (SD +/- 1.04)) (p-arvo = 0.0001).
Tässä tutkimuksessa HPV-rokotettujen HSIL-muutoksissa infektioita aiheuttivat sellaiset HPV-tyypit, jotka hyvin harvoin esiintyvät rokottamattomien kohdunkaulan syöpätapauksissa. Tutkimus osoittaa, että vaikka HPV-rokotetuilla naisilla voi edelleen esiintyä kohdunkaulan syövän esiastemuutoksia, niiden taipumus kehittyä syöväksi on epäselvä. Metylaatiomarkkereiden avulla voitaisiin tulevaisuudessa vähentää vääriä positiivisia tuloksia tunnistamalla kliinisesti merkittävät kohdunkaulan muutokset. Tutkimus osoittaa, että kohdunkaulan syövän seulontaohjelmilla on merkittävä tarve uudistua nyt, kun HPV-rokotetut naiset saavuttavat seulontaiän.