Plasebovaikutus kirurgiassa
Kangaskokko, Adel (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-02-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502242398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502242398
Tiivistelmä
Plasebovaikutus on yksi lääketieteen mielenkiintoisimmista ja samalla kiistanalaisimmista ilmiöistä, joka vaikuttaa sekä farmakologisiin että kirurgisiin hoitomuotoihin. Plasebovaikutuksen tutkiminen kirurgisessa kontekstissa on kuitenkin metodologisesti ja eettisesti haastavaa. Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee, kuinka keskustelu plasebovaikutuksen osuudesta kirurgisissa toimenpiteissä on syntynyt, miten sitä on perusteltu, mikä sen merkitys on ja arvioida lumeleikkausten eettisiä näkökulmia.
Tutkimus osoittaa, että kirurgisten toimenpiteiden kokonaisvaikutuksesta huomattava osa voidaan selittää epäspesifeillä vaikutuksilla, kuten sairauden luonnollisella kululla ja keskiarvoon palautumisella. Karjalainen ym. (2022) havaitsivat, että vaikka epäspesifit vaikutukset muodostavat noin 67 % kirurgisten toimenpiteiden kokonaisvaikutuksesta, itse plasebovaikutuksen osuus on hyvin vähäinen. Tämä haastaa Henry K. Beecherin (1961) alkuperäisen väitteen, jonka mukaan kirurginen plasebovaikutus vastaisi 35 % koko hoitotuloksesta.
Lumeleikkaukset ovat olleet keskeinen menetelmä kirurgisten toimenpiteiden todellisen vaikutuksen arvioinnissa, mutta niiden käyttö herättää merkittäviä eettisiä kysymyksiä. Tutkimukset osoittavat, että ei-operatiiviset kontrolliryhmät voivat monissa tapauksissa tarjota saman tasoisen arvioinnin kuin lumeleikkaukset, mikä saattaa tehdä invasiivisista lumeleikkauksista tarpeettomia. Samaan aikaan lumeleikkaukset ovat auttaneet paljastamaan tehottomia kirurgisia interventioita, kuten polven artroskopian nivelrikossa.
Näyttöön perustuvan lääketieteen toimeenpano kirurgiassa kohtaa kuitenkin monimutkaisia poliittisia ja järjestelmällisiä haasteita. Patashnik ym. (2017) osoittavat, että vaikka tutkimusnäyttö voi osoittaa tietyn kirurgisen hoitomuodon tehottomaksi, käytännön muutokset voivat viivästyä taloudellisten ja poliittisten intressien vuoksi.
Tutkimus korostaa tarvetta tarkemmille menetelmille kirurgisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi ja eettisesti kestäville ratkaisuille plasebovaikutuksen tutkimuksessa. Samalla se herättää kysymyksiä kirurgisten hoitomuotojen oikeutuksesta silloin, kun niiden vaikutus perustuu suurelta osin plasebovaikutukseen.
Tutkimus osoittaa, että kirurgisten toimenpiteiden kokonaisvaikutuksesta huomattava osa voidaan selittää epäspesifeillä vaikutuksilla, kuten sairauden luonnollisella kululla ja keskiarvoon palautumisella. Karjalainen ym. (2022) havaitsivat, että vaikka epäspesifit vaikutukset muodostavat noin 67 % kirurgisten toimenpiteiden kokonaisvaikutuksesta, itse plasebovaikutuksen osuus on hyvin vähäinen. Tämä haastaa Henry K. Beecherin (1961) alkuperäisen väitteen, jonka mukaan kirurginen plasebovaikutus vastaisi 35 % koko hoitotuloksesta.
Lumeleikkaukset ovat olleet keskeinen menetelmä kirurgisten toimenpiteiden todellisen vaikutuksen arvioinnissa, mutta niiden käyttö herättää merkittäviä eettisiä kysymyksiä. Tutkimukset osoittavat, että ei-operatiiviset kontrolliryhmät voivat monissa tapauksissa tarjota saman tasoisen arvioinnin kuin lumeleikkaukset, mikä saattaa tehdä invasiivisista lumeleikkauksista tarpeettomia. Samaan aikaan lumeleikkaukset ovat auttaneet paljastamaan tehottomia kirurgisia interventioita, kuten polven artroskopian nivelrikossa.
Näyttöön perustuvan lääketieteen toimeenpano kirurgiassa kohtaa kuitenkin monimutkaisia poliittisia ja järjestelmällisiä haasteita. Patashnik ym. (2017) osoittavat, että vaikka tutkimusnäyttö voi osoittaa tietyn kirurgisen hoitomuodon tehottomaksi, käytännön muutokset voivat viivästyä taloudellisten ja poliittisten intressien vuoksi.
Tutkimus korostaa tarvetta tarkemmille menetelmille kirurgisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi ja eettisesti kestäville ratkaisuille plasebovaikutuksen tutkimuksessa. Samalla se herättää kysymyksiä kirurgisten hoitomuotojen oikeutuksesta silloin, kun niiden vaikutus perustuu suurelta osin plasebovaikutukseen.