Ikääntyneiden itsetuhoisuus ja itsemurhat rakenteellisena ilmiönä

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen, millainen ilmiö ikääntyneiden itsetuhoisuus ja itsemurhat ovat rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta. Esittelen, millaista ikääntyneiden itsetuhoisuutta ja itsemurhia kuvaavaa tutkimusta eri tieteenaloilla on tehty ja millainen sosiaalisen raportti aineiston pohjalta on muodostettavissa.

Ikääntyneiden itsetuhoiset ajatukset, itsetuhoisuus ja itsemurhat on yleinen, poikkisektoriaalisesti tunnistettu, mutta varsin vaiettu sosiaalinen epäkohta, jota on tärkeää tutkia lisää. Ilmiön tarkastelu rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta vastaa hyvin ikääntyvän yhteiskunnan ilmiöiden kokonaisvaltaisen ja kokoavan tutkimuksen tutkimustarpeeseen. Väestörakenteen muutos, työvoiman saatavuushaasteet, rahoituksen ja resurssien niukkuus tulevat johtamaan lähitulevaisuudessa yhä tehokkaampaan palveluiden priorisointiin, jolla on vaikutuksena palveluiden saatavuuteen.

Tutkielmani teoreettisena näkökulmana on gerontologisen sosiaalityön arjessa esiintyvä ikääntyneiden itsetuhoisuus ja itsemurhat, joita tarkastelen rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta rakenteellisena ilmiönä. Rakenteellisen sosiaalityön tavoite on nostaa yksilötyön tasolla esiintyviä ilmiöitä ja sosiaalisia epäkohtia julkiseen keskusteluun palvelujen kehittämiseksi. Yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon kautta turvataan palvelujen rahoitusta ja resursseja, jotka ovat edellytys riittävien perustuslakiin ja alakohtaiseen lainsäädäntöön perustuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumiseksi.

Tutkielma on integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka aineistona toimi 19 vertaisarvioitua poikkitieteellistä artikkelia. Artikkelit käsittelevät ikääntyneiden itsetuhoisia ajatuksia, itsetuhoisuutta ja itsemurhia monipuolisesti eri tieteenaloilta ja tulokulmista.

Analyysiin perustuen ilmiö on jaettavissa rakenteellisen sosiaalityön näkemyksen mukaisesti yhteiskunta-, yhteisö-, instituutio- ja yksilötasoihin. Yhteiskuntatasolla tunnistin ilmiön koostuvan kahdesta eri yläteemasta: strateginen kehittäminen ja taloudelliset panostukset. Yhteisötasolla yläteemoiksi rakentuivat asuinympäristö ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät haasteet. Instituutiotasolla tarkasteltuna palvelujärjestelmä, työmenetelmät, osaaminen ja resurssit vaikuttavat ikääntyneiden itsetuhoisuuden tunnistamiseen ja itsemurhien ennaltaehkäisyyn. Yksilötasolla puolestaan elämänkulku ja kokemukset, mielenterveyden haasteet, fysiologiset ja terveydelliset syyt ja itsemurha tekona selittävät ilmiötä asiakastasoisesti kuvattuna.

Ikääntyneiden itsetuhoisuus ja itsemurhat on kiireellinen kansanterveyskysymys, joka vaatii enemmän huomiota osakseen. Ilmiö on globaali ja keinot ja menetelmät ikääntyneiden itsemurhien ennaltaehkäisyssä vaihtelevat maittain. Poikkitieteellinen tutkimusaineisto rakensi tästä sosiaalisesta epäkohdasta monipuolisen kuvan, mutta sosiaalista raporttia aineiston pohjalta ei voi rakentaa. Ilmiöstä tarvitaan lisää käytännön tasoista tietoa asiakkailta, työntekijöiltä ja läheisiltä. Lisäksi pitää tutkia ja kuvata, miten uudistuva palvelujärjestelmä, palvelut ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävät yhteisölliset HYTE-toimet vastaavat ikääntyneiden itsetuhoisuuden ja itsemurhien ennaltaehkäisyyn.