Komplikaatioiden esiintyvyys reisiluun varren murtuman ydinnaulauksessa
Suominen, Viivi (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-02-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502242388
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502242388
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää reisiluun varren murtuman ydinnaulaukseen liittyvät kirurgisten ja lääketieteellisten komplikaatioiden määrät. Reisiluun varren murtumia esiintyy maailmalla 10–21 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Reisiluun varren murtumia esiintyy kaikissa ikäluokissa matalaenergisten tai korkeaenergisten traumojen seurauksena. Esimerkkejä korkeaenergisistä onnettomuuksista ovat liikenneonnettomuudet, korkealta putoamiset sekä teollisuustyötapaturmat. Matalaenergiseen reisiluun murtumaan vaadittava energiamäärä vastaa kaatumista samalla tasolla tai putoamista alle metrin korkeudelta. Reisiluun varren murtuma voidaan leikkaushoidolla korjata joko reisiluun sisälle kiinnitetyllä ydinnaulalla tai luun pinnalle kiinnitetyllä levyllä.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena. Tampereen yliopistollisen sairaalan potilastietokannasta kerättiin vuosina 2014–2022 reisiluun varren ydinnaulaus leikkauksen läpikäyneet potilaat. Kaikkien potilaiden tiedot tarkistettiin sairaalan rekisteristä ja radiologiset kuvat PACS-kuvankatseluohjelmasta. Tutkimukseen hyväksyttiin manuaalisen läpikäymisen jälkeen 289 potilasta, joille oli tehty primaarileikkaus ydinnaulalla reisiluun varren murtuman jälkeen.
Potilastiedoista saatujen tulosten mukaan 22,5 % potilaista sai leikkaushoidon jälkeisiä komplikaatioita. Kirurgiset komplikaatiot olivat selkeästi systeemisiä yleisempiä. Uusintaleikkaukseen johtaneita komplikaatioita esiintyi 19,8 % ja mediaaniaika uusintaleikkaukseen oli 282 (IQR 76–450) päivää. Yleisin uusintaleikkaukseen johtanut komplikaatio oli murtuman luutumattomuus. Matalaenergisen reisiluun murtuman saaneista 15,5 % sai komplikaatioita ja korkeanergisen reisiluun murtuman saaneista 26,0 % sai komplikaatioita. Uusintaleikkauksia matalaenergisille murtumille tehtiin 11,3 % ja korkeaenergisille 23,4 %. Komplikaatioiden riski oli lähes kaksinkertainen korkeanergisen murtuman saaneilla potilailla verrattuna matalaenergisen murtuman saaneisiin potilaisiin. Systeemisissä komplikaatioissa tulokset olivat epätarkkoja, mutta uusintaleikkausriski oli selvästi kohonnut korkeaenergisissä murtumissa. Kuolleisuus oli karkeasti 2,1 % luokkaa.
Tutkimus paljastaa, että kuolleisuus 30 päivän sisällä leikkauksesta oli 2,1 % luokkaa ja riski leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon oli 22,5 %. Erityisesti kirurgisten komplikaatioiden riski oli suurempi korkeaenergisen murtuman saaneilla potilailla verrattuna matalaenergisen murtuman saaneisiin potilaisiin. Tämä korostaa tällaisten komplikaatioiden oikea-aikaisen tunnistamisen tärkeyttä paremman leikkauksen jälkeisen hoidon tarjoamisessa.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena. Tampereen yliopistollisen sairaalan potilastietokannasta kerättiin vuosina 2014–2022 reisiluun varren ydinnaulaus leikkauksen läpikäyneet potilaat. Kaikkien potilaiden tiedot tarkistettiin sairaalan rekisteristä ja radiologiset kuvat PACS-kuvankatseluohjelmasta. Tutkimukseen hyväksyttiin manuaalisen läpikäymisen jälkeen 289 potilasta, joille oli tehty primaarileikkaus ydinnaulalla reisiluun varren murtuman jälkeen.
Potilastiedoista saatujen tulosten mukaan 22,5 % potilaista sai leikkaushoidon jälkeisiä komplikaatioita. Kirurgiset komplikaatiot olivat selkeästi systeemisiä yleisempiä. Uusintaleikkaukseen johtaneita komplikaatioita esiintyi 19,8 % ja mediaaniaika uusintaleikkaukseen oli 282 (IQR 76–450) päivää. Yleisin uusintaleikkaukseen johtanut komplikaatio oli murtuman luutumattomuus. Matalaenergisen reisiluun murtuman saaneista 15,5 % sai komplikaatioita ja korkeanergisen reisiluun murtuman saaneista 26,0 % sai komplikaatioita. Uusintaleikkauksia matalaenergisille murtumille tehtiin 11,3 % ja korkeaenergisille 23,4 %. Komplikaatioiden riski oli lähes kaksinkertainen korkeanergisen murtuman saaneilla potilailla verrattuna matalaenergisen murtuman saaneisiin potilaisiin. Systeemisissä komplikaatioissa tulokset olivat epätarkkoja, mutta uusintaleikkausriski oli selvästi kohonnut korkeaenergisissä murtumissa. Kuolleisuus oli karkeasti 2,1 % luokkaa.
Tutkimus paljastaa, että kuolleisuus 30 päivän sisällä leikkauksesta oli 2,1 % luokkaa ja riski leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon oli 22,5 %. Erityisesti kirurgisten komplikaatioiden riski oli suurempi korkeaenergisen murtuman saaneilla potilailla verrattuna matalaenergisen murtuman saaneisiin potilaisiin. Tämä korostaa tällaisten komplikaatioiden oikea-aikaisen tunnistamisen tärkeyttä paremman leikkauksen jälkeisen hoidon tarjoamisessa.