Covid-19-pandemia: Verkostolähtöinen näkökulma pandemian hallinnan alueellisiin verkostoihin Suomessa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee COVID-19-pandemian hallinnan työryhmiä, eli niinkutsuttuja “koronanyrkkejä” ja näistä muodostuvia kokonaisuuksia verkostotutkimuksellisin keinoin. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään ja kuvailemaan näistä työryhmistä koostuvaa pandemian hallinnan verkostoa, sekä tämän luonnetta, rakennetta ja koostumusta hallinnon tutkimuksen, etenkin kriisienhallinnan, päätöksenteon ja kompleksisuustutkimuksen lähtökohdista. Tällöin tutkimus pyrkii luomaan ymmärrystä siitä, minkälainen pandemian hallinnan verkosto oli, sekä minkälaisia pandemian hallintaa mahdollisesti tukevia, tai hankaloittavia piirteitä verkostosta pystyttiin tunnistamaan. Samalla tutkimus pyrkii myös havainnollistamaan verkostotutkimuksen ja -lähestymistavan soveltuvuutta hallinnon tutkimuksen saralla, etenkin kompleksisten ja moniselitteisten ilmiöiden kontekstissa.

Tutkimuksen perusteella koronaviruspandemian hallinnan verkosto Suomessa oli luonteeltaan asiantuntijapainotteinen hybridimäinen politiikan valmisteluverkosto, jota voidaan kuvailla matalahierakiseksi ja sekä horisontaalisesti, että vertikaalisesti vähäisesti erikoistuneeksi verkostoksi. Verkosto koostui rakenteeltaan kahdesta osasta, sekä koordinoivasta valtionhallinnon toimijoihin keskittyneestä osasta, että alueellisesta, etenkin sairaanhoitopiirien ja kuntien edustajista koostuvasta alueellisesta osasta.

Verkostomainen lähestymistapa auttoi ymmärtämään tiedon ja osaamisen jakaantumista verkostossa, sekä ymmärtämään miten verkoston toimijat pystyivät tarvittaessa tukemaan toisiaan intervention välityksellä sekä uudelleenkontekstualisoimaan tietoa yhdessä ja näin kasvattamaan kokonaisverkoston resilienssiä. Samalla kuitenkin esimerkiksi sidosryhmien vähäinen osuus verkostossa saattoi vaikuttaa negatiivisesti verkostomaisen päätöksenteon legitimiteettiin ulkoapäin katsottuna. Verkoston tiiviys ja koordinoivien toimijoiden rooli kuitenkin mahdollisti sen, että verkoston toimijat pystyivät teoriassa luomaan näiden toimijoiden tukemana yhteisiä toimintamalleja ja –politiikoja, joilla on todettu olevan keskeinen rooli pandemian hallinnassa