Country of manufacture, supplier risk and sustainable supply chain management: Case renewable product manufacturer

Abstract

The growing emphasis on sustainability has transformed business operations, making it a critical factor in supply chain management. As businesses are held more accountable for the environmental and social practices of their suppliers, the importance of implementing thorough sustainability measures across the entire supply chain grows. This challenge is compounded by globalization, which has introduced complexities and risks into supply chains, requiring robust transparency and sustainability practices. Among these challenges, country-level risk management emerges as a vital tool for evaluating and developing sustainable supplier relationships. Managing suppliers and manufacturing locations of direct materials help to identify and reduce country-specific risks in supply chains.

This study’s purpose is to evaluate the current state of country of manufacture (CoM) management and related supplier risks in a renewable product manufacturing company. By identifying gaps, deficiencies, and development opportunities, the research seeks to enhance the company’s practices in managing CoM information and how it could be improved from the perspective of sustainable supply chain management and supplier risk management. The theoretical framework is informed by literature on sustainability, the dimensions of country of origin, sustainable supply chain management (SSCM), supplier risk management (SRM), and regulatory demands for supply chains for comparing empirical findings with established insights.

This study adopts a qualitative case study approach, utilizing data collected through nine semi-structured interviews conducted with representatives from two business areas and one internal stakeholder within the case company. The analysis of the data was carried out using a theory-guided content analysis method, with the use of an analytical framework created during the analysis.

The findings show that there are significant differences in how the two business areas manage country of manufacture information, despite shared understanding of its importance for risk management and supply chain traceability. Key gaps include undefined processes in business area 2, system limitations in business area 1, lack of defined responsibilities and communication, and limited awareness of CoM information’s strategic value. Development opportunities include establishing clear processes, improving system flexibility, defining roles, and enhancing collaboration and knowledge sharing. Additionally, the development of risk management tools was seen essential. Addressing these gaps can improve CoM data accuracy, compliance, risk management, and operational efficiency, aligning business areas with SSCM and SRM practices.

Based on the research literature and the empirical study, two theoretical conclusions are formed. First, sustainable supply chain and supplier risk management practices can help mitigating country-related sustainability risks by enhancing transparency and country-specific risk evaluation. Secondly, enhancing information flow and cooperation is essential for managing country of manufacture information and achieving effective sustainable supply chain management. Drawing from these conclusions, the case company is provided with actionable recommendations to promote the harmonization and consolidation of practices across its different business areas and product categories.

Kestävän kehityksen kasvanut merkitys on muuttanut liiketoimintaa ja tehnyt siitä ratkaisevan tekijän toimitusketjun hallinnassa. Yritykset ovat yhä enemmän vastuussa toimittajiensa ympäristö- ja sosiaalisista käytännöistä, mikä korostaa kestävien toimintatapojen tarvetta koko toimitusketjussa. Haastetta lisää globalisaatio, joka on tuonut toimitusketjuihin monimutkaisuutta ja riskejä, jotka edellyttävät vankkaa läpinäkyvyyttä ja kestäviä toimintatapoja. Näistä haasteista maakohtainen riskienhallinta nousee esiin keskeisenä välineenä arvioitaessa ja kehitettäessä kestäviä toimittajasuhteita. Toimittajien ja suorien materiaalien valmistusmaiden hallinta ja arviointi auttaa tunnistamaan ja vähentämään maakohtaisia riskejä toimitusketjussa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida valmistusmaatietojen hallinnoinnin ja arvioinnin nykytilaa ja siihen liittyviä toimittajariskejä uusiutuvia tuotteita valmistavassa yrityksessä. Tunnistamalla puutteita ja kehitysmahdollisuuksia tutkimuksessa pyritään parantamaan case-yrityksen valmistusmaatietojen hallinnointia ja arviointia ja sitä, miten näitä voitaisiin parantaa toimittajariskien ja kestävän toimitusketjun hallinnan näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys perustuu vastuullisuutta, alkuperämaata, kestävää toimitusketjun hallintaa ja toimittajariskien hallintaa käsittelevään kirjallisuuteen.

Tässä tutkimuksessa käytettiin laadullista tapaustutkimusmenetelmää, jossa tutkimusaineisto kerättiin yhdeksällä puolistrukturoidulla haastattelulla. Aineiston analysointi toteutettiin teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä, hyödyntäen analyysin aikana luotua analyyttistä viitekehystä.

Tulokset osoittavat, että kahden liiketoiminta-alueen välillä on huomattavia eroja siinä, miten valmistusmaata koskevia tietoja hallinnoidaan, vaikka niiden merkitys riskienhallinnan ja toimitusketjujen jäljitettävyyden kannalta ymmärretäänkin. Keskeisiä puutteita ovat puuttuva prosessi liiketoiminta-alueella 2, järjestelmärajoitukset liiketoiminta-alueella 1, määriteltyjen vastuualueiden ja viestinnän puute sekä rajallinen tietoisuus valmistuumaatietojen strategisesta arvosta ja merkityksestä. Lisäksi tulokset osoittavat, että kehittämismahdollisuuksia ovat selkeiden prosessien luominen, roolien määrittely sekä yhteistyön ja tiedon jakamisen tehostaminen. Lisäksi riskienhallintatyökalujen kehittäminen nähtiin olennaisena. Puutteiden korjaaminen voi parantaa valmistusmaatietojen tarkkuutta, vaatimustenmukaisuutta, riskienhallintaa ja operatiivista tehokkuutta ja yhdenmukaistaa liiketoiminta-alueet toimitusketjujen hallinnan ja toimittajariskien hallintakäytäntöjen kanssa.

Tutkimuskirjallisuuden ja empiirisen tutkimuksen perusteella esitetään kaksi teoreettista johtopäätöstä. Ensinnäkin kestävän toimitusketjun ja toimittajariskien hallinnan käytännöt voivat auttaa lieventämään maakohtaisia kestävyysriskejä lisäämällä toimitusketjun läpinäkyvyyttä ja maakohtaista riskiarviointia. Toiseksi tiedonkulun ja yhteistyön tehostaminen on olennaisen tärkeää valmistusmaata koskevien tietojen hallinnoinnin ja tehokkaan kestävän toimitusketjujen hallinnan kannalta. Nämä johtopäätökset muodostavat myös perustan käytännön johtopäätöksille, jotka esitetään case-yritykselle käytäntöjen parantamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi sen eri liiketoiminta-alueilla ja tuotekategorioissa.