EU:n digitaalinen suvereniteetti : Suvereniteettiaseman tavoittelua vai tyhjää puhetta?
Lintunen, Vilma (2025)
2025
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502202311
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502202311
Tiivistelmä
Ursula von der Leyenin aloitettua Euroopan komission puheenjohtajana vuonna 2019 Euroopan unionin (EU) johtohenkilöiden puheissa on noussut yhä useammin esille uusi termi, digitaalinen suvereniteetti. Digitaalisen suvereniteetin käsitettä on käsitelty aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa mutta sen merkitys EU:n kontekstissa kaipaa vielä tarkentamista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, mikä on EU:n ymmärrys digitaalisesta suvereniteetista, miksi digitaalisen suvereniteetin tavoittelu on korostunut EU:n diskurssissa von der Leyenin ensimmäisellä puheenjohtajuuskaudella ja mihin EU:n voi nähdä pyrkivän digitaalisen suvereniteetin diskurssillaan. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta analysoimalla von der Leyenin puheissa esiintyviä suvereniteettiväitteitä diskursiivisen institutionalismin teorian näkökulmasta Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin avulla. Tutkielman aineistoksi on valittu 11 Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin puhetta vuosilta 2020–2023.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että EU käyttää digitaalisen suvereniteetin termiä ristiriitaisesti. Digitaalisen suvereniteetin voi nähdä viittaavan erityisesti oman itsenäisen päätäntävallan kasvattamiseen digitaaliseen sektoriin kuuluvissa toimintatavoissa ja kriittisten riippuvaisuussuhteiden vähentämiseen. Digitaalisen suvereniteetin diskussin kasvun taustalla voidaan nähdä digitalisaation aiheuttamat uudenlaiset riippuvuussuhteet, joita kasvanut maailmanpoliittinen kilpailu korostaa. EU on tällä hetkellä monella digitaalisuuden osa-alueella, erityisesti materiaalisten resurssien saralla, riippuvainen muista toimijoista. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että suvereniteettiväitteiden avulla EU pyrkii saavuttamaan valta-aseman, jota EU:lta ei digitaalisen sektorin materiaalisiin resursseihin pohjaten löydy. EU pyrkii vahvistamaan omaa toimijuuttaan erityisesti pyrkimällä sääntelemään digitaalista sektoria ja vaikuttamaan digitaalisen maailman arvoihin ja normeihin. Se, hyväksytäänkö EU:n esittämät suvereniteettiväitteet muualla ja onko suvereniteettiasemaa mahdollista saavuttaa digitaalisella sektorilla vain diskurssien avulla, on jatkotutkimuksen aihe.
Analyysin perusteella voidaan todeta, että EU käyttää digitaalisen suvereniteetin termiä ristiriitaisesti. Digitaalisen suvereniteetin voi nähdä viittaavan erityisesti oman itsenäisen päätäntävallan kasvattamiseen digitaaliseen sektoriin kuuluvissa toimintatavoissa ja kriittisten riippuvaisuussuhteiden vähentämiseen. Digitaalisen suvereniteetin diskussin kasvun taustalla voidaan nähdä digitalisaation aiheuttamat uudenlaiset riippuvuussuhteet, joita kasvanut maailmanpoliittinen kilpailu korostaa. EU on tällä hetkellä monella digitaalisuuden osa-alueella, erityisesti materiaalisten resurssien saralla, riippuvainen muista toimijoista. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että suvereniteettiväitteiden avulla EU pyrkii saavuttamaan valta-aseman, jota EU:lta ei digitaalisen sektorin materiaalisiin resursseihin pohjaten löydy. EU pyrkii vahvistamaan omaa toimijuuttaan erityisesti pyrkimällä sääntelemään digitaalista sektoria ja vaikuttamaan digitaalisen maailman arvoihin ja normeihin. Se, hyväksytäänkö EU:n esittämät suvereniteettiväitteet muualla ja onko suvereniteettiasemaa mahdollista saavuttaa digitaalisella sektorilla vain diskurssien avulla, on jatkotutkimuksen aihe.