Sosiaalityö ja tyypin 2 diabetes: Kirjallisuuskatsaus sosiaalityön keinoista tukea diabeetikkoja

Abstract

Tyypin 2 diabetesta sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista, ja se on diabeteksen eri tyypeistä yleisin. Arvioiden mukaan tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä tulee kasvamaan, ja keskeisenä syynä tähän on väestön lihominen. Elämäntapamuutoksilla on vaikutuksensa tämän tyypin diabeteksen kulkuun ja muutosten tekemisissä korostuu motivaation merkitys. Sosiaalityön mahdollisuuksia tukea tyypin 2 diabetesta sairastavia asiakkaita on tutkittu vähän ja tutkimuksen tarkoitus on paikata tätä aukkoa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten sosiaalityössä tuetaan tyypin 2 diabetekseen sairastuneita asiakkaita?

Tutkielman teoreettinen viitekehys on muodostettu sairauden luonteen vuoksi motivaation ja motivoimisen ympärille. Teoriaosuudessa avataan Deci Edwardin ja Ryan Richardin itseohjautumisteoriaa sisäsyntyisestä motivaatiosta ja tarkastellaan sen suhdetta diabeteksen omahoitomotivaatioon. Itseohjautumisteorian mukaan sisäsyntyistä motivaatiota edistää psykologisten perustarpeiden (autonomian, kompetenssin ja sosiaalisuuden) täyttyminen. Lisäksi selvitetään sosiaalityöhön liittyviä motivoinnin keinoja kuten voimavarakeskeisyyden periaatetta ja motivoivaa haastattelua, joka on asiakkaan ja ammattilaisen väliseen yhteistyöhön perustuva vuorovaikutusmenetelmä. Tutkimus on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja aineisto analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimusaineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka käsittelevät tyypin 2 diabetesta joko sosiaalityön tai lähitieteiden näkökulmasta. Aineisto sisältää kolme kotimaista tutkimusartikkelia, loput ovat kansainvälisiä.

Tutkimustulosten perusteella sosiaalityön keinot tukea tyypin 2 diabetekseen sairastuneita asiakkaita voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan, jotka ovat motivoiva vuorovaikutus, asiakkaan yksilöllinen psykososiaalinen tukeminen sekä moniammatillisuuden hyödyntäminen. Tulosten mukaan asiakkaan omaa pystyvyyttä tehostavalla vuorovaikutuksella on positiivisia vaikutuksia asiakkaan kokemaan minäpystyvyyteen. Se myös vähentää diabetekseen liittyvää ahdinkoa sekä vahvistaa omahoidollisia käytäntöjä. Psykososiaalinen tukeminen on keino vastata tyypin 2 diabeteksen yksilölliseen ja kokonaisvaltaiseen luonteeseen, sillä sairauteen liittyy vahvasti myös emotionaalinen, sosiaalinen ja rakenteellinen puolensa. Sosiaalityön interventiot osana eri tieteenalojen välistä moniammatillista yhteistyötä vastaavat diabetesta sairastavien tarpeeseen saada monipuolisesti erilaista tukea. Tulokset viittaavat siihen, että kaikkien näiden tukikeinojen toteutuminen on positiivisessa yhteydessä diabeetikkoasiakkaan omahoitoon, joka on keskeisessä roolissa tyypin 2 diabeteksen hoitotasapainon saavuttamisessa.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että diabetesta sairastavien asiakkaiden kanssa työskentelyssä on tärkeää tukea sairastumiseen liittyviä sosiaalisia ja emotionaalisia prosesseja sekä hyödyntää erilaisia vuorovaikutusmenetelmiä kuten motivoivaa haastattelua. Työskentelyn tavoitteet liittyvät sairastumisesta seuraavien negatiivisten sosiaalisten seurauksien vähentämiseen sekä emotionaalisen mukautumiskyvyn tukemiseen sairautta kohtaan. Sosiaalityön substanssiosaaminen nähdä yksilö ympäristönsä osana on hyödyksi diabeteksen kaltaisissa sairauksissa, joihin liittyy rakenteellisia ja vuorovaikutuksellisia tekijöitä. Jatkotutkimustarpeet liittyvät sosiaalityön tarjoaman tuen pitkäaikaisten vaikutusten selvittämiseen sekä siihen, voidaanko tuloksia yleistää myös muihin elämäntapasairauksiin.