Tarkoitus hyvä, mutta vastoin lakia : Tarkastusraporttien sisältämä oikeutuspuhe lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan millaisia perusteluita lainvastaisille kasvatuskäytännöille ja rajoitustoimenpiteille on kirjattu aluehallintoviraston tarkastusraportteihin. Tutkielmassa perehdytään siihen, millaisia retorisia keinoja tarkastusraporteista on löydettävissä perusteluiden tueksi. Lastensuojelun sijaishuollossa voidaan lastensuojelulain mukaisilla rajoitustoimenpiteillä rajoittaa lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Lastensuojelulain mukainen rajoittaminen on mahdollista vain lastensuojelulaitoksissa. Rajoitus-toimenpiteiden käytön yleisistä edellytyksistä ja perusteista säädetään lastensuojelulaissa. Nämä toimenpiteet eivät saa rinnastua kasvatuskäytäntöihin eikä niitä voida käyttää rangaistuksena. Lastensuojelulaitoksien käytännön toimissa kasvatukselliset keinot ja rajoitustoimenpiteet eivät aina eroa selkeästi toisistaan.

Tutkielmani teoreettinen tausta käsittää lastensuojelun sijaishuollon, lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet sekä lastensuojelulaitosten valvontavastuut. Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä on käsitelty sekä lainsäädännön mahdollistamien toimien että laitoksissa käytössä olevien kasvatuskäytäntöjen kautta. Tutkielman aineisto koostuu Etelä-Suomen aluehallintoviraston laatimasta 21 tarkastusraportista. Tutkielma on laadullinen ja aineiston analyysi on tehty retorisella analyysillä.

Tarkastusraporteissa ilmenneistä perusteluista muodostui kolme pääteemaa, joilla raporttien mukaan lainvastaisia kasvatuskäytäntöjä ja rajoitustoimenpiteitä lastensuojelulaitoksissa oikeutettiin. Lainvastaisia toimia perusteltiin raporteissa laitokseen, laitoksessa asuviin lapsiin sekä sosiaalityöntekijään liittyvillä argumenteilla. Keskeisimmät retoriset keinot tutkimuksen aineistossa olivat puhujakategorioilla oikeuttaminen, kategorioiden käyttö, etäännyttäminen omista intresseistä, liittoutumisasteen säätely, asiantuntijalausunnoilla tai konsensuksella vahvistaminen sekä ”tosiasiat puhuvat puolestaan”.

Tutkielmastani käy ilmi, että tarkastusraporteissa perustelut lainvastaisille toimille olivat monisyisiä. Perustelut käsittivät laitosten toimintatapoja, joihin vaikuttivat esimerkiksi henkilökunnan riittävä määrä sekä laitoksen toimintaa ohjaamaan laaditut säännöt. Toisaalta tarkastusraporteissa perusteluina esitettiin myös lasten kanssa tehtyjä sopimuksia sekä sosiaalityöntekijän määräämiä toimintatapoja. Lastensuojelulaitoksissa tarkoituksena on turvata vaikeassa elämäntilanteessa olevien lasten turvallisuus ja hyvinvointi. Johtopäätöksenä on, että osassa lastensuojelulaitoksista tätä tehtävää toteutetaan toimilla, jotka lainvastaisesti rajoittavat lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Sosiaalityöntekijän lapsikohtaisen valvonnan tärkeys korostui, kun lainvastaisista toimista monet tulivat rajoitustoimenpidepäätösten sijaan näkyviksi vain asiakaskirjauksissa tai lasten kertomana. Jatkotutkimuksena voisi tarkastella sitä, millaisia vaikutuksia valvonnalla on laitosten toimintatapoihin. Korjaantuvatko laitosten käytännöt valvonnan seurauksena vai esiintyykö samanlaisia toimintatapoja myös seuraavilla tarkastuksilla.