Tuki ja toimijuus äitien vertaisryhmässä : Kokemuksia toimintaan osallistumisesta

Abstract

Tässä sosiaalipolitiikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tarkastelen äitien toimijuutta ja sen reunaehtoja vertaisryhmässä. Nyky-yhteiskunnassa äitien toimijuuteen kohdistuu ankaria vaatimuksia, jotka syventävät heidän tuen tarpeitaan. Äärimmilleen viety lapsikeskeisyys ja äitien uhrautuvuus ovat ihanteita, jotka kuuluvat länsimaissa vallitsevaan intensiivisen äitiyden ideologiaan. Samalla hyvinvointivaltiolliset turvaverkot äitien ympärillä ovat hapertuneet. Haurastuvassa hyvinvointivaltiossa lapsiperheiden välisen solidaarisuuden ja vertaistuen vahvistaminen on tärkeää heidän jaksamisensa tukemiseksi. Äitien toimijuutta ja sen reunaehtoja tarkastelemalla tutkimukseni tuottaa tietoa siitä, miten vertaisryhmä voi vastata heidän avun tarpeisiinsa. Lähestyn äitien toimijuutta ja sen reunaehtoja kysymällä, 1) millaiseksi äitien toimijuus rakentuu vertaisryhmässä ja 2) mitkä tekijät ryhmässä tukevat ja mitkä rajoittavat äitien toimijuutta.

Toteutan tutkimukseni tarkastelemalla äitien kokemuksia vertaisryhmätoimintaan osallistumisesta. Metodologiselta otteeltaan tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen eli kokemuksia kuvaamaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään pyrkivä. Lähestyn äitien kokemuksia kolmen väitöskirjaan kuuluvan osatutkimuksen ja niiden aineiston perusteella. Osatutkimukset tarkastelevat heidän osallistumiskokemuksiaan ryhmässä toteutuvan oman ajan, vertaistuen ja ammatillisen auttamistyön näkökulmista. Niiden ensisijaisena aineistona ovat 23:n vertaisryhmätoimintaan osallistuneen äidin teemahaastattelut. Täydentävänä aineistona ovat muistiinpanot, jotka perustuvat ryhmässä puolen vuoden ajan tekemääni osallistuvaan havainnointiin.

Tutkimuksessani olen jäsentänyt vertaisryhmätoimintaan osallistuneiden äitien toimijuuden kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat kannateltu, omaehtoinen ja äitiyttä tukeva toimijuus. Kannateltu toimijuus ilmenee vertaisryhmätoiminnan rajojen asettamisena ja toteutuu ammatilliseen tukeen nojautuen. Omaehtoinen toimijuus puolestaan rakentuu hoivavelvoitteista vapaana ja suuntautuu äitien omiin tarpeisiin. Äitiyttä tukeva toimijuus muotoutuu yhdessä vertaisten kanssa ja ilmenee äitiydelle tukea antavina tekoina. Tutkimukseni perusteella äitien toimijuutta tukevia tekijöitä ovat ammattilaisten tuki, lastenhoitoapu ja vertaistuki. Sitä kuitenkin rajoittavat vertaisryhmätoiminnan resurssit.

Tulokset osoittavat, että äitien toimijuutta tukevat tekijät ovat luonteeltaan relationaalisia. Ne edellyttävät suhteita ihmisiin, jotka ovat halukkaita antamaan apuaan. Väitän kuitenkin, että suhteet toisiin eivät takaa tuen saamista. Oleellista on, että äidit voivat ilmaista vertaisryhmässä omaa haavoittuvuuttaan. He kertovat, miksi tarvitsevat tukea ja myös tulevat autetuiksi. Se mahdollistaa oman menneisyyden reflektoinnin ja traumaattisten kokemusten käsittelyn. Vähitellen lopputuloksena voi olla merkittävienkin elämänmuutosten tekeminen. On tärkeää, että äideillä on hetkiä, joiden aikaan he tulevat kohdatuiksi kokonaisina ihmisinä – omine haavoittuvuuksineen ja elämässä kohdattuine kolhuineen. Se edellyttää suhteita, jotka kannattelevat silloinkin, kun hoivavastuu ja esimerkiksi taloudellisten resurssien vähyys uuvuttavat.

In this doctoral dissertation in the field of social policy, I examine the agency of mothers and its frameworks within a peer group. In contemporary society, mothers face stringent demands on their agency, which deepen their need for support. Extreme child-centeredness and maternal self-sacrifice are ideals inherent in the ideology of intensive motherhood prevalent in Western societies. Meanwhile, the welfare state's safety nets around mothers have weakened. In a deteriorating welfare state, strengthening solidarity and peer support among families with children is crucial for supporting mothers' wellbeing. By examining mothers' agency and its frameworks, my research provides insight into how a peer group can respond to their need for help. I approach mothers' agency and its frameworks by asking: 1) How is mothers' agency constructed within the peer group? and 2) Which factors in the peer group support and which limit their agency?

I conduct my research by examining mothers' experiences of participating in peer group activities. Methodologically, the study adopts a phenomenological-hermeneutic approach, aiming to describe, interpret, and understand experiences. I approach mothers' experiences through three sub-studies included in the dissertation and their data. The sub-studies examine their participation experiences from the perspectives of personal time spent in group settings, peer support, and professional help. The primary data for these sub-studies consists of thematic interviews with 23 mothers who participated in peer group activities. Supplementary data includes notes based on the participant observation I conducted over a six-month period in the group.

In my research, I have categorized the agency of mothers participating in peer group activities into three dimensions: sustained, self-directed, and motherhood-supporting agency. Sustained agency manifests in setting boundaries within peer group activities and relies on professional support. Self-directed agency, on the other hand, is built free from caregiving obligations and focuses on the mothers' own needs. Motherhood-supporting agency is shaped together with peers and manifests in actions that support motherhood. According to my research, factors that support mothers’ agency include professional support, childcare assistance, and peer support. However, the resources available for peer group activities limit their agency.

The results indicate that the factors supporting mothers' agency are relational in nature. They require relationships with people who are willing to offer their help. However, I argue that relationships with others do not guarantee the receipt of support. What is crucial is that mothers can express their own vulnerabilities within a peer group. They share why they need support and receive the help they seek. This enables them to reflect on their past and process traumatic experiences. Gradually, this can lead to making significant life changes. It's important that mothers have moments when they are seen as whole individuals – with their own vulnerabilities and the challenges they've faced in life. This requires relationships that provide support even when caregiving responsibilities and, for example, a lack of financial resources, are exhausting.