"Ilman luottamusta ei taida juurikaan olla mahdollisuutta muutokseen" : Vuorovaikutuksen merkitys luottamuksen rakentamisessa lastensuojelun sosiaalityössä

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee vuorovaikutustaitojen merkitystä luottamuksen rakentumisessa lastensuojelun sosiaalityössä, jossa luottamus on keskeinen edellytys toimiville asiakassuhteille ja vaikuttavalle muutostyölle. Lastensuojelussa luottamuksen rakentaminen on erityisen vaativaa, sillä asiakkaiden elämäntilanteet voivat sisältää kuormittavia ja epäluottamusta herättäviä kokemuksia viranomaistyöstä. Tutkimuksen aineisto pohjautuu LURA-hankkeeseen (Luottamuksen rakentuminen lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan, 2024) ja aineisto muodostuu kyselyhaastattelusta, johon vastasi 28 sosiaalityön erikoistumiskoulutuksessa olevaa sosiaalityöntekijää eri puolilta Suomea. LURA-hanke pyrkii tuottamaan uutta tietoa siitä, miten luottamusta voidaan rakentaa ja vahvistaa sekä asiakassuhteissa että organisaatioiden sisällä. Analyysimenetelmänä olen tutkimuksessani käyttänyt teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielma tarkastelee yhteiskunnallisella tasolla lastensuojelun sosiaalityön osaamisen merkitystä, erityisesti lainsäädännön näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä avaan vuorovaikutustaitojen ja luottamuksen käsitteitä. Riittävä koulutus ja ammattitaito sekä sosiaalityöntekijään liitetyt hyveidenmukaiset ominaisuudet antavat työntekijöille valmiudet kohdata monimutkaisia asiakastilanteita ammattimaisesti ja tasapainottaa työn vaatimukset kontrollin ja tuen välillä. Tutkielmassa avaan vuorovaikutustaitojen keskeisiä osa-alueita, kuten empatiaa, kuuntelemista, tunneälyä ja hyveitä, avoimuutta sekä asiakaslähtöistä työskentelytapaa, ja niiden merkitystä luottamuksen rakentumisessa lastensuojelun sosiaalityössä. Luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa monet eri tekijät, kuten yksilön, organisaation ja yhteiskunnan tasot, jotka kaikki muovaavat vuorovaikutuksen kokonaisuutta. Nämä eri tasot yhdessä vaikuttavat siihen, miten luottamusta luodaan ja ylläpidetään sosiaalityön kontekstissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työntekijän vuorovaikutustaidot, kuten kuunteleminen, empatian osoittaminen ja johdonmukaisuus, ovat avainasemassa luottamuksen rakentamisessa. Yksilötason taitojen lisäksi institutionaaliset tekijät, kuten riittävät resurssit, selkeät toimintaprosessit ja eettisesti kestävät arvot, tukevat luottamusta. Pitkäkestoiset asiakassuhteet ja asiakkaiden osallisuuden mahdollistaminen päätöksenteossa vahvistavat luottamusta, kun taas kiire, resurssipula ja työntekijöiden vaihtuvuus voivat sitä merkittävästi heikentää. Vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa luottamuksen rakentumista lastensuojelun sosiaalityössä. Ne eivät ole vain työvälineitä, vaan perustavanlaatuisia elementtejä, jotka mahdollistavat asiakkaiden kohtaamisen kunnioittavasti ja aidosti. Ilman vuorovaikutusta, joka perustuu kuuntelemiseen, empatiaan ja avoimuuteen, luottamuksen syntyminen on lähes mahdotonta. Siksi vuorovaikutustaidot eivät ole vain yksilön ammatillinen vahvuus, vaan ne heijastavat myös koko organisaation toimintakulttuuria ja yhteiskunnan asettamia arvoja sosiaalityölle.