Kerrostalojen vesikattoratkaisujen kehittyminen 1960-luvulta lähtien
Siljander, Oula (2025)
Siljander, Oula
2025
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502142208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502142208
Tiivistelmä
Vesikattorakenne (engl. The evolution of water-roof structural solutions in apartment buildings since 1960 s) on yksi tärkeimmistä kerrostalon rakenteista. Se muodostuu monista eri rakenneosista, joiden täytyy toimia yhtenäisenä kokonaisuutena kosteuden estämisen ja rakennuksen ylläpidon kannalta. Tässä työssä tutkitaan kerrostalojen vesikattoratkaisuja ja niiden kehittymistä eri vuosikymmeninä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka eri kattotyyppien kosteusongelmia on pyritty ehkäisemään ja korjaamaan, miten materiaalit ovat kehittyneet, ja miten kaikki edellä mainittu on muuttunut vuosien varrella. Lukijalle pyritään antamaan lähtötiedoista riippumatta hyvä käsitys tutkittavasta aiheesta.
Työn alussa esitellään yleisesti vesikatto rakenteena. Tämän jälkeen käsitellään käytetyimpiä kerrostalojen katemateriaaleja, eristemateriaaleja, käytettyjä kattotyyppejä ja tuuletuksen toimintaa. 1960-luvulta eteenpäin käytetyimpiä kattotyyppejä kerrostaloille ovat harjakatto, tasakatto ja pulpettikatto. Käytetyimpiä katemateriaaleja näissä kattotyypeissä ovat pelti, tiili ja huopa. Tutkimuksessa selvitetään kattorakenteiden kosteusongelmien ilmenemistapoja ja tutkitaan niiden ehkäisyä vuosien varrella. Eniten kosteusongelmia syntyy nestemäisen veden päästessä kattorakenteen sisään sekä ilmassa olevan kosteuden tiivistyessä kattorakenteisiin. Vesikattojen materiaaleja, kattotyyppejä ja rakenneratkaisuja vertaillaan ominaisesti ja niiden kehittymisen kannalta ajallisesti.
Tämä kandidaatintyö on tehty kirjallisuustutkimuksena. Tutkimus rajataan ajallisesti 1960-luvusta nykypäivään. Suurin osa käytössä olevista kerrostaloista on rakennettu tämän aikavälin sisällä. Lähdekirjallisuuden löytäminen oli yksi tutkimuksen haasteista, koska suuri osa vesikattorakenteiden kirjallisuudesta painottuu kerrostalojen sijasta omakotitalorakentamisen puolelle. Tärkeimmät lähteet työn kannalta olivat Kattoliitto ry:n, Kattoremontti Pro:n, Rakennustietosäätiön ja Museoviraston julkaisut, sekä vuosikymmeniä vanha rakennusalan kirjallisuus.
Tutkimus osoittaa, että kosteusongelmien ilmenemisen määrää on onnistuttu vähentämään, ja rakenteiden käyttöikää on saatu pidennettyä. Pääosin tämä johtuu materiaaliominaisuuksien kehittymisestä, sekä katon tiivistämisen ja tuulettamisen parantumisesta. Aikaisemmissa rakennuksissa kosteusongelmien syntyminen ja niistä aiheutuneet kosteusvauriot ovat kasvattaneet vesikattoratkaisujen tietämystä ja tuntemusta. Tämän myötä ymmärretään paremmin vallitsevien ilmasto-olosuhteiden vaikutusta kattorakenteisiin. Kattorakentamisessa kerätty tietämys on johtanut myös uudempien vesikattoratkaisujen käyttöön sekä ohjannut kerrostalojen rakentamisen trendin suuntaa.
Työn alussa esitellään yleisesti vesikatto rakenteena. Tämän jälkeen käsitellään käytetyimpiä kerrostalojen katemateriaaleja, eristemateriaaleja, käytettyjä kattotyyppejä ja tuuletuksen toimintaa. 1960-luvulta eteenpäin käytetyimpiä kattotyyppejä kerrostaloille ovat harjakatto, tasakatto ja pulpettikatto. Käytetyimpiä katemateriaaleja näissä kattotyypeissä ovat pelti, tiili ja huopa. Tutkimuksessa selvitetään kattorakenteiden kosteusongelmien ilmenemistapoja ja tutkitaan niiden ehkäisyä vuosien varrella. Eniten kosteusongelmia syntyy nestemäisen veden päästessä kattorakenteen sisään sekä ilmassa olevan kosteuden tiivistyessä kattorakenteisiin. Vesikattojen materiaaleja, kattotyyppejä ja rakenneratkaisuja vertaillaan ominaisesti ja niiden kehittymisen kannalta ajallisesti.
Tämä kandidaatintyö on tehty kirjallisuustutkimuksena. Tutkimus rajataan ajallisesti 1960-luvusta nykypäivään. Suurin osa käytössä olevista kerrostaloista on rakennettu tämän aikavälin sisällä. Lähdekirjallisuuden löytäminen oli yksi tutkimuksen haasteista, koska suuri osa vesikattorakenteiden kirjallisuudesta painottuu kerrostalojen sijasta omakotitalorakentamisen puolelle. Tärkeimmät lähteet työn kannalta olivat Kattoliitto ry:n, Kattoremontti Pro:n, Rakennustietosäätiön ja Museoviraston julkaisut, sekä vuosikymmeniä vanha rakennusalan kirjallisuus.
Tutkimus osoittaa, että kosteusongelmien ilmenemisen määrää on onnistuttu vähentämään, ja rakenteiden käyttöikää on saatu pidennettyä. Pääosin tämä johtuu materiaaliominaisuuksien kehittymisestä, sekä katon tiivistämisen ja tuulettamisen parantumisesta. Aikaisemmissa rakennuksissa kosteusongelmien syntyminen ja niistä aiheutuneet kosteusvauriot ovat kasvattaneet vesikattoratkaisujen tietämystä ja tuntemusta. Tämän myötä ymmärretään paremmin vallitsevien ilmasto-olosuhteiden vaikutusta kattorakenteisiin. Kattorakentamisessa kerätty tietämys on johtanut myös uudempien vesikattoratkaisujen käyttöön sekä ohjannut kerrostalojen rakentamisen trendin suuntaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8918]