Korkotukiasunnot asumisperusoikeuden näkökulmasta

Abstract

Sosiaalisin perustein asukasvalintaa tekevien yleishyödyllisten yhteisöjen asuntohankkeissa rahoitusvälineenä voidaan käyttää korkotukilainaa, joka on asuntopolitiikan väline kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi. Käytännössä valtion budjetin ulkopuolisesta valtion asuntorahastosta maksetaan rahoituslaitoksen ja velallisen väliselle lainalle korkotukea lain vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (604/2001) mukaisesti. Tulevina vuosina on kuitenkin tapahtumassa merkittävä muutos, kun valtion asuntorahasto sulautetaan osaksi valtion talousarviota ja korkotukilainojen korkotukea aletaan maksaa budjettivaroista.

Korkotukilainajärjestelmän muutoksien myötä on hyvä tarkastella korkotukiasuntoja asumisperusoikeuden näkökulmasta. Korkotukiasuntoihin voidaan katsoa liittyvän perusoikeudellinen elementti, koska niiden voidaan nähdä edistävän Suomen perustuslain (731/1999) 19.4 §:ssä ja kansainvälisissä sopimuksissa määritellyn asumisperusoikeuden toteutumista. Korkotukiasunnon osalta tämän voidaan katsoa tapahtuvan osittain korkotukilaissa olevien asukasvalintaan, vuokranmääritykseen ja asumisen laatuun liittyvien säädösten kautta. Kyseiset korkotukilain säädökset löytyvät pykälistä 4, 11 a-b ja 13.

Tutkielmassa haetaan lainopin keinoin liittymäpintoja korkotukilain ja asumisperusoikeuden välille. Liittymäpintojen etsimisen tarkoituksena on selvittää, miten korkotukilaissa olevat asukasvalinta- ja vuokranmääritysperiaatteet sekä asumisen laatuun liittyvät säädökset voivat toteuttaa perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyä asumisperusoikeutta. Samalla avataan julkisen vallan merkitystä asumisperusoikeuden ja korkotukilain yhteydessä.

Tutkielman tarkastelussa todetaan, että korkotukilain asumisen laatua, vuokranmääritystä ja asukasvalintaa koskevat säädökset voivat toteuttaa asumisperusoikeutta, joka määritellään tutkielmassa Suomen perustuslain, Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 6/1976) sekä Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (SopS 80/2002) kautta. Tarkastelussa havaitaan, että korkotukilain asukasvalintaperusteet tukevat asumisperusoikeuteen nähden erityisasemassa olevia heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä.

Perusoikeussäännösten yhteydessä halutaan kohtuullisia asumiskustannuksia, mutta kohtuullisuuden määritelmää ei varsinaisesti löydy mistään. Tutkielmassa tämä määritelmä haetaan suomalaisen tukilainsäädännön kautta. Tarkasteltaessa kohtuullisia asuinkustannuksia tukijärjestelmän määritelmien kautta todetaan, että korkotukilain vuokranmääritysperusteet auttavat pitämään asuinkustannukset kohtuullisina. Asumisen laadun osalta tutkielmassa todetaan, että korkotukilain asumisen laatuun liittyvä säädös eli lain neljäs pykälä täyttää asumisperusoikeuden yhteydessä esitetyt asumisen laatuvaatimukset, joskin kyseiset laatuvaatimukset ovat hyvin perustavanlaatuisia ja siten helposti täytettävissä.