Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ennakkoluulojen ja tabujen vaikutuksesta kehotunnekasvatukseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ennakkoluulojen ja tabujen vaikutuksesta kehotunnekasvatukseen varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena on selvittää millaisia ennakkoluuloja ja tabuja varhaiskasvatuksen opettajat liittävät pienten lasten seksuaalikasvatukseen eli kehotunnekasvatukseen ja kuinka ne vaikuttavat kehotunnekasvatuksen toteutukseen varhaiskasvatuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä vuonna 2022 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin lisättiin maininta kehotunnekasvatuksesta. Myös useat muut asiakirjat ohjaavat ja velvoittavat kehotunnekasvatuksen toteutukseen, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja Maailman terveysjärjestön Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Tästä huolimatta kehotunnekasvatus ei tutkimusten mukaan toteudu tasavertaisesti varhaiskasvatusyksiköissä.

Tutkimuksen kohteena ovat varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset ja tutkimus on luonteeltaan fenomenografinen. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 27 varhaiskasvatuksen opettajaa. Kyselylomaketta jaettiin sosiaalisen median varhaiskasvatuksen opettajien Facebook-ryhmiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella aineistolähtöisellä sisällön analyysilla, joka sisälsi neljä vaihetta. Lopputuloksena saatiin jokaiseen tutkimuskysymykseen kuvauskategorioita.

Kehotunnekasvatukseen liitetyillä ennakkoluuloilla ja tabuilla nähdään olevan vaikutusta kehotunnekasvatuksen toteutukseen ja ennen kaikkea sen toteutumattomuuteen varhaiskasvatuksessa. Eniten ennakkoluuloja nähdään olevan vanhempaan ikäpolveen kuuluvilla varhaiskasvatuksen ammattilaisilla. Ennakkoluulot ja tabut näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa vanhemman tai varhaiskasvatuksen henkilöstön toimintana arjen tilanteissa, kuten lapsen luonnolliseen toimintaan ja puheisiin kielteisesti reagoimalla; esimerkiksi nolaamisena, kieltämisenä tai jopa väkivaltana. Ennakkoluulot ja tabut näyttäytyvät varhaiskasvatuksen arjessa kasvattajien tai vanhempien osalta myös lapsen toimintaan reagoimatta jättämisenä ja kielteisinä tunteina, kuten häpeänä ja epämukavuutena. Kehotunnekasvatuksen toteutus jää helposti niiden varaan, jolla on tietoa ja koulutusta. Yhteiskunnallinen keskustelu ja avoin keskusteluilmapiiri kehotunnekasvatuksesta ovat kuitenkin varhaiskasvatuksen opettajien mukaan rikkoneet sen pitämistä tabuna sekä vähentäneet siihen liitettäviä ennakkoluuloja.

This master’s thesis investigates perceptions of early childhood education teachers about prejudices and taboos toward sexuality education in early childhood education. The impact of these prejudices and taboos regarding body-emotion education is at the center of this research. The purpose of this research is to find what kind of prejudices and taboos early childhood education teachers attach toward body-emotion education and how they impact the implementation of body-emotion education in early childhood education environments. The research topic is timely as in 2022 the National curriculum for early childhood education in Finland was updated to include a reference to body-emotion education. There are also several other guiding and binding documents concerning sexuality education in early childhood education, for example United Nations Convention on the Rights of the Child and World Health Organization Standards of Sexuality Education in Europe. Studies indicate that sexuality education does not take place in every early childhood unit despite all documents mentioned above.

This research is phenomenographic in nature and the object is the perceptions of early childhood education teachers. Research material is collected using an electronic questionnaire, which was answered by 27 early childhood education teachers. The Questionnaire was distributed on social media platforms for early childhood education teachers. The material was analyzed with a phenomenographic material-oriented content analysis which included four steps. The findings resulted in descriptive categories for each descriptive categories for each research question.

Prejudices and taboos are seen to have an impact toward the implementation of body-emotion education in early childhood education and above all the non-implementation of body-emotion education. Educators of the older generation in early childhood education have the most prejudices. The prejudices and taboos are shown in early childhood education in everyday life as an activity of staff or parents. Such as reacting negatively toward children’s speech and natural actions, for example as embarrassment, denial or even violence. Prejudices and taboos are also shown by staff and parents as not reacting to the child’s action or negative emotions like shame and discomfort. Implementation of body-emotion education is easily left to those with the information and training. Social debate and open discussion atmosphere about body-emotion education have broken taboos and reduced prejudices attached to it.