Linguistic Sources of Humour in Cyanide & Happiness Comics

Abstract

This thesis is an investigation into linguistic humour – the utilisation of linguistic phenomena as sources of amusement – in the world-famous American webcomic Cyanide & Happiness (C&H). The leading motivation for the study is the fact that, despite the two-decades-long fame of C&H and its relatively evident use of humour revolving around features of language, both the publication and the linguistic aspects of its humour are seemingly unexplored in research.

More generally, linguistic humour is an intriguing topic and worthy of scholarly attention because it packs plenty of useful information about language in a form which is usually perceived as enjoyable. Conducting research on linguistically humorous materials could then be a way of demonstrating, and validating, their potential as language learning resources and as promoters of metalinguistic competence, for instance.

The data for this study comprises of 380 C&H comics picked at random and released within the years 2005–2023. By studying this sample, the aim was to gain knowledge about how frequent linguistic humour is, what concrete mechanisms it manifests itself in, and whether the multimodal form of comics is utilised significantly in the presentation of this style of humour.

The analysis revealed that linguistic humour is responsible for nearly half of the humour in the sample and that it occurs almost completely in the form of puns. The leading punning technique is lexical ambiguity, which is represented mostly by polysemy: a phenomenon where a linguistic item carries multiple related meanings. As for multimodality, pictures are only rarely completely ornamental. Instead, the visuals either serve as crucial narrative elements or somehow enhance the delivery of linguistic humour.

Tämä tutkielma tarkastelee kielen ilmiöihin ja muotoihin perustuvaa huumoria maailmanlaajuisesti tunnetussa yhdysvaltalaisessa Cyanide & Happiness -internetsarjakuvassa (C&H). Motivaatio tälle tutkimukselle juontuu pääasiallisesti siitä, että huolimatta tämän sarjakuvan kahden vuosikymmenen aikana kartuttamasta suosiosta ja kielimuotoja hyödyntävän huumorin verrattain selvästä esilläolosta sen stripeissä, sekä C&H että sen kielivitsailu vaikuttavat jääneen vaille aiempaa tutkimusta.

Kielellisiin piirteisiin pohjautuva huumori on ylipäätäänkin tieteellisen huomion arvoinen aihe, sillä siinä runsas määrä hyödyllistä informaatiota kielestä yhdistyy kiehtovasti ilmaisutapaan, joka koetaan yleisesti miellyttäväksi. Tutkimalla kielellisesti leikitteleviä aineistoja voidaan osoittaa esimerkiksi niiden soveltuvuus kieltenoppimisen apukeinoiksi ja kielitietoisuuden edistäjiksi.

Tutkimuksen aineisto koostuu 380 kappaleesta satunnaisesti poimittuja ja vuosina 2005–2023 julkaistuja C&H-strippejä. Tätä sarjakuvakokoelmaa tutkimalla pyrittiin saamaan suuntaa antavaa tietoa kielivitsailun yleisyydestä ja ilmenemismuodoista sekä sarjakuvan multimodaalisen muodon merkittävyydestä tämänkaltaisen huumorin esittämisessä.

Analyysin perusteella kielelliset seikat ovat läsnä lähes puolessa aineiston huumorista. Ilmenemismuodoista miltei kaikki voidaan sijoittaa luokkaan, jota kuvataan englanniksi termillä pun tai punning ja suomeksi usein sanaleikkinä. Suomennos on harhaanjohtava, sillä asiaan liittyy sanatason mekanismien lisäksi syntaktista eli lauserakenteiden monitulkintaisuutta (syntactic ambiguity). Johtava ilmenemismuoto aineistossa on kuitenkin leksikaalinen monitulkintaisuus (lexical ambiguity), joka näyttäytyy enimmäkseen polyseemeina eli samanmuotoisina ilmauksina, joilla on erilaiset mutta toisiinsa liittyvät merkitykset. Multimodaalisuuden osalta selvisi se, että kuvat ovat vain harvoin täysin koristeellisia. Kuvallisuus osallistuukin kielivitsien ilmaisuun joko keskeisenä kerrontaelementtinä tai jonkinlaisena tehostajana.