Syyntakeettoman vakuutetun vahingonkorvausvastuu aiheuttamastaan vastuuvahingosta

Abstract

Oikeuskäytännössä on arvioitu, että rikosoikeudellisella syyntakeettomuudella ei ole vaikutusta siviilioikeudellisen korvausvastuun syntymiseen. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että myös psyykkisesti sairas tai muu ”sieluntoiminnaltaan häiriintynyt” henkilö on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksesta. Vastuuvakuutusyhtiön tulee korvauspäätöstä antaessaan huomioida missä määrin sairaus on vaikuttanut vahingonaiheuttajan kykyyn ”havainnoida, ymmärtää ja arvioida tosiasioita ja teon moraalista sekä oikeudellista merkitystä”.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka vastuuvahingosta johtuvaa vahingonkorvausvastuuta tulisi tulkita vakuutusyhtiön näkökulmasta silloin, kun vahingon aiheuttanut henkilö on joko syyntakeeton tai alentuneesti syyntakeinen. Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, sillä ikäihmisten määrän kasvaessa myös muistisairaiden määrä oletettavasti kasvaa ja vakuutusyhtiöiden tulee aiempaa enemmän tarkastella syyntakeisuutta ja korvausvastuuta näiden vahinkojen osalta korvauskäytännöissään ja -päätöksissään. Tutkimusmetodina on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on oikeusdogmaattisia piirteitä. Näkökulmaa on laajennettu voimassaolevasta oikeudesta myös vakuutustieteeseen ja vakuutusalan teoriaan sekä alan ratkaisusuosituksiin.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vakuutetun mahdollinen sairaus tai aiemmat psyykkiset oireet eivät tee hänestä syyntakeetonta, vaan vakuutusyhtiön tulee käyttää kokonaisharkintaa ja arvioida vakuutetun mielentilaa sekä kykyä ymmärtää syy-seuraussuhteita vahingon tapahtumahetkellä. Vakuutusyhtiön tulee arvioida syyntakeettoman aiheuttamaa vahinkoa yksilöllisesti ja kaikkien saatavilla olevien asiakirjojen pohjalta. Tämän tutkielman havaintojen mukaan vastuuvakuutusyhtiön tulisi korvata syyntakeettoman aiheuttamat vastuuvahingot pääsääntöisesti täytenä, mikäli kyse on korvattavasta vahingosta.