Mikä isiä auttaisi? : Kirjallisuuskatsaus isille suunnatuista lastensuojelullisista interventioista

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan integratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla isille suunnattuja interventioita, joilla pyritään vaikuttamaan isistä johtuvaan hyvinvointiriskiin lapsille. Tavoitteena on selvittää, millaisilla isille suunnatuilla interventioilla isiä voidaan tukea vanhemmuudessaan ja millaisia isyyden mahdollisuuksia interventiot kuvastavat ja luovat.

Tutkielmaa ohjaavana teoriana on isyyden tutkimus ja siinä esitetyt isyyden mallit. Lisäksi hyödynnetään aiempaa tutkimusta isistä lastensuojelussa. Tutkielman aineistona on kaksitoista kansainvälistä artikkelia, joissa kuvataan isille suunnattua lastensuojelullista interventiota. Analyysi toteutettiin sisällönanalyyttisesti tyypittelemällä ja erittelemällä. Analyysia ohjaavana teoriana on ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta Blomin ja Morénin KAIMeR-teoria ja toisen tutkimuskysymyksen osalta Huttusen jaottelu isyyden malleista.

Tulosten perusteella interventioissa on kaksi ideaalityyppiä, toiminta ensin- ja ajattelu ensin -lähestymistavat. Toiminta ensin -lähestymistapa ratkoo isien haasteita opetuksen, valistuksen ja taitojen harjoittelun avulla, ja tavoitteena on uusien käyttäytymismallien oppiminen, mikä ehkäisee väkivaltaa ja kaltoinkohtelua ja niistä aiheutuvaa hyvinvointiriskiä lapsille. Ajattelu ensin -lähestymistavassa edistetään isien reflektiotaitoja, itsetuntemusta sekä tunnetaitoja ja hyödynnetään sosiaalista mallioppimista. Tavoitteena on muuttunut käsitys isyydestä ja kehittynyt oman toiminnan ymmärrys, joiden oletetaan johtavan isien käyttäytymisen muutokseen ja siten kohentavan lasten hyvinvointia.

Interventiot toistavat kulttuurisia ja yhteiskunnallisia isyyksiä. Interventioissa lähtötilanteena on aikuistumattoman isyyden malli, jossa isät eivät ole kykeneviä tai halukkaita toimimaan vastuullisina vanhempina. Interventioiden tavoitteena on lisätä isien ja lasten välistä turvallista vuorovaikutusta ja yhdessäoloa sekä isien vastuuta lapsistaan. Interventioissa asetetut tavoitteet eivät kuvasta isien käsittämistä täysimääräisinä ja kokonaisvaltaiseen vastuuseen kykenevinä vanhempina. Tavoitteenasettelu voi siten rajoittaa isyyden vahvistumista. Isyyden tavoitteena vaikuttaa interventioissa yleisesti olevan avustava isyys, jossa isien merkitys lapselle tunnistetaan, mutta tavoitteena ei ole isien ja äitien jaettu vanhemmuus ja yhtäläinen vastuu ja vanhemmuus.

Tulokset vahvistavat isyyksien ja isien huomioimisen tärkeyttä lastensuojelussa ja muussa lasten hyvinvoinnin edistämisessä. Käsitykset isyydestä voivat vaikuttaa isien omaan toimintaan ja isille suunnattuun lastensuojelulliseen tukeen. Tutkielman kokoamaa ja tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää isille suunnattavan lastensuojelun tuen kehittämisessä ja isien paremmassa huomioimisessa lastensuojelussa.