Sastamalan puhekieli muutoksessa? : Eri-ikäisten sastamalalaisten käsityksiä kielenkäytöstään

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan eri-ikäisten sastamalalaisten käsityksiä omasta puhetavastaan. Tutkimus selvittää, millaisia käsityksiä sastamalalaisilla puhetavastaan on, sekä millainen suhde eri sukupolvia edustavilla sastamalalaisilla on tiettyihin vaihtelunalaisiin, paikallisesti esiintyviin puhekielen piirteisiin, joiden vaihtelua on suomen puhekielen tutkimuksessa seurattu pitkään. Kiinnostuksen kohteena on myös se, millaisia päätelmiä ikäryhmittäisten tulosten perusteella voidaan tehdä kielen paikallisesta muuttumisesta. Vaihtelunalaisten piirteiden osalta rajaudutaan tarkastelemaan vastaajien suhdetta viiteen eri kielenpiirteeseen: yksikön 1. ja 2. persoonan pronominivariantteihin (minä, sinä, mä, sä sekä mää, sää), ts-konsonanttiyhtymän variantteihin (metsä, seitsemän ja mettä, seittemän) konsonanttien yleisgeminaatioon (mitään, ketään ja mittään, kettään), yleiskielen d:n vastineeseen (yhden, lehden, yhren, lehren sekä yhen, lehen) sekä A-loppuisten vokaaliyhtymien eA, OA, UA ja iA monoftongiutuneisiin variantteihin (korkee, kauhee, autoo, maitoo, hajuu, kouluu sekä karkkii, kivii).

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiolingvistisen variaationtutkimuksen intresseihin liittyvä kielikäsitystutkimus. Aikaisemman tutkimuksen valossa on saatu näyttöä siitä, että kielikäsitystutkimuksen avulla, eri ikäryhmien vastauksia vertaillen voidaan saada kohtalaisen luotettava kuva kielellisen vaihtelun nykytilanteesta paikallisesti. Variaationtutkimuksessa pitkään testattu näennäisaikahypoteesi toimii parhaiten yhteisön kuvausmallina ja ison vastaajajoukon vastausten käsittelyssä, kuten tässä tutkimuksessa.

Tutkimusaineistona on loka-marraskuussa 2024 kerätty sähköinen kyselyaineisto, joka kerättiin levittämällä kyselyä kahdessa paikallisessa Facebook-ryhmässä. Analysoitavan aineiston koko on 735 lomaketta. Kyselylomake sisälsi sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä, joista analyysiin on tässä rajattu avoimet vastaukset koskien omaa puhetapaa sekä reaktiot viiteen kielenpiirteeseen variantteineen, joihin vastaajia pyydettiin reagoimaan 10-portaisella Likert-asteikolla oman käyttönsä mukaan. Varianttien itseraportointiaineisto analysoitiin määrällisesti tarkastelemalla raportointien jakautumista varianteittain ja ikäryhmittäin.

Tutkimus osoittaa, että luetellessaan vapaavalintaisia omaan puhekieleensä liitettäviä piirteitä, vanhin ikäryhmä (60+ -vuotiaat) ja keskimmäinen ikäryhmä (30–59-vuotiaat) viittasi eniten paikallisuuteen, kun nuorin ikäryhmä (15–29-vuotiaat) mainitsi eniten eri kielenpiirteitä tai murrepiirteitä. Määrällisen sisällönanalyysin avulla saatiin esiin ne vaihtelunalaiset kielenpiirteet, joita sastamalalaiset keskimäärin raportoivat käyttävänsä eniten: OA- ja ea-yhtymien monoftongiutuneet muodot, persoonapronominit mää ja sää sekä vaihteluton tt ts:n vastineena. Nämä kaikki ovat vanhastaan paikallismurteellisia piirteitä, ja merkittävä huomio on se, että nuorin ikäryhmä raportoi käyttävänsä lähes kaikkia vanhastaan paikallismurteellisia piirteitä kaikista ikäryhmistä eniten. Ikäryhmien keskiarvot seuraavien kielenpiirteiden osalta eroavat merkittävästi toisistaan: yleiskielen d:n kato, iA- ja UA-yhtymien monoftongiutuneet muodot sekä mä ja sä pronominivariantit. Näitä vanhin ikäryhmä (yli 60-vuotiaat) raportoi käyttävänsä vähiten, keskimmäinen ikäryhmä (30–59-vuotiaat) toiseksi eniten ja nuorin ikäryhmä (15–29-vuotiaat) kaikista ikäryhmistä eniten. Sen sijaan vanhastaan paikallismurteelliset piirteet kuten yleisgeminaatio ja r d:n vastineena näyttävät itseraportoinnin perusteella orastavaa vähenemistä ja jakavat mielipiteitä.

Kokonaisuutena tutkimus osoittaa tulosten olevan pääasiassa linjassa aiemman variaationtutkimuksen keinoin saatujen tulosten kanssa. Tutkimuksesta hahmottuu itseraportointien kautta se, että osa vanhastaan paikallismurteellisista piirteistä elää sastamalalaisten arkipuheessa edelleen. Lisäksi tutkimus antaa itseraportointien kautta viitteitä siitä, että jo aiemman tutkimuksen valossa laajalevikkisiksi osoittautuneet piirteet (yleiskielen d:n kato, UA- ja iA-vokaaliyhtymien monoftongiutuminen sekä 1. ja 2. persoonapronominien variantit mä ja sä) ovat levinneet sastamalalaisten puheeseen. Nämä ovat nuorten raportoimina yleisimpiä, mikä viittaa niiden leviämisen jatkumiseen.