Petroholism, Competitiveness, and Looking to the West : The construction of security in energy transitions in Estonia, Finland, and Norway (2006–2023)

Abstract

Valtiot ympäri maailman tavoittelevat uusia keinoja muuttaa energiajärjestelmiään kohti päästöttömyyttä. Ilmiössä on kyse siitä, että fossiilisiin energiamuotoihin nojaavat energiajärjestelmät pyritään korvata uusiutuvilla, päästöttömillä energiamuodoilla ja energian kulutuksen tavoilla. Maailmanlaajuisesti näiden päämäärien toteuttamiseen kuitenkin vaikuttavat erilaiset kriisit kuten pandemiat, talouden laskusuhdanteet ja (geo)poliittiset muutokset. Siitä huolimatta, että tietoisuus ilmastonmuutoksen ja kasvihuonekaasujen negatiivisista vaikutuksista kasvaa, öljyn ja maakaasun kysyntä säilyttää paikkansa maailmanmarkkinoilla. Nämä fossiiliset energialähteet ovat jo historiallisesti yhteydessä kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen. Meneillään olevalla energiamurroksella, samoin kuin yhteiskunnan sähköistymisellä, on kuitenkin myös huomioon otettavia yhteyksiä turvallisuuspolitiikkaan. Tällaisia tunnistettuja tekijöitä ovat esimerkiksi maanpuolustukseen, sisäiseen turvallisuuteen, energiajärjestelmien vakauteen, kyberturvallisuuteen ja geopoliittisiin muutoksiin liittyvät seikat. Jotta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarkoitetut uudet, vähemmän saastuttavat energiajärjestelmät voivat toimia tarkoituksenmukaisesti, on perustavanlaatuisen tärkeää käsitellä ja löytää ratkaisuja myös kielteisiin ja tahattomiin seurauksiin. Euroopan unionissa alettiin määritellä energiaturvallisuuden käsitettä uudelleen jo Ukrainan ja Venäjän välisen vuoden 2006 kaasukriisin ja Krimin vuonna 2014 tapahtuneen valtauksen jälkeen. Tästä huolimatta keskustelu laajemmista turvallisuuspoliittisista seurauksista energiasiirtymien osalta ei ollut aktiivista ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa helmikuussa 2022.

Tarkastelen tässä väitöstutkimuksessa energiapolitiikan ja turvallisuuden välisiä yhteenliittymiä Suomessa, Virossa ja Norjassa vuosina 2006–2023. Eritoten kiinnitän huomiota siihen, miten turvallisuutta rakennetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen keinoin politiikanteossa tekstin ja puheen avulla, eli millä tavoin diskurssien kautta käsiteltävä maailmankuva suhteessa turvallisuuden eri ulottuvuuksiin vaikuttaa energiamurroksiin ja laajemmin kestävyyssiirtymiin. Tämä on erityisen tärkeää siitä syystä, että ei ole olemassa kattavasti tietoa siitä, miten energiamurroksen ei-toivotut ja kielteiset vaikutukset rakentuvat asiayhteyksissään vuorovaikutuksellisesti ja mitä merkitystä tällä on lyhyen ja pitkän aikavälin politiikan suunnitteluun.

Väitöskirjalla on kolme tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on tarkastella diskursseja osana valtaa ja hallintaa kestävyyssiirtymissä. Toisena tavoitteenani on havainnollistaa tilannesidonnaista ja toisistaan riippuvaista politiikantekemistä globalisoituneessa maailmassa ja lisätä ymmärrystä ajankohtaisista kysymyksistä, joihin uusiutuvan energian kasvavan käytön ja alati sähköistyvien yhteiskuntien tulee vastata. Kolmantena tavoitteena tämä väitöskirja tutkii turvallisuuden käsitettä uudella tavalla, ja sitä miten sen käsitteellistäminen vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintätoimiin.

Teoreettis-metodologinen pohja tälle väitöskirjalle pohjaa diskursiivisen institutionalismin perinteeseen osana maailman yhteiskuntateoriaa. Maailman yhteiskuntateoria etsii selityksiä kansallisvaltioiden homogeeniselle toiminnalle yhteiskuntien järjestäytyessä eri tavoin. Tarkastelen erityisesti sitä, miten kansallinen konteksti mukautuu kahteen globaaliin politiikkamalliin: ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ideaaliin kansallisesta turvallisuudesta. Yhdistän diskursiivisen institutionalismin kestävyyssiirtymäkirjallisuuteen, jonka mukaan ilmastonmuutoksen ratkaisut vaativat suuria muutoksia elinympäristöihimme, joita kutsutaan sosioteknisiksi järjestelmiksi. Näissä järjestelmissä sosioekonominen, sosiokulttuurinen ja tekninen kehitys yhdistyvät. “Kestävyyssiirtymillä” tarkoitetaan muutoksia, jotka tapahtuvat nykyisen järjestelmän, esimerkiksi energiajärjestelmän, uusien innovaatioiden, sekä laajempien paineiden ja odotusten välisessä vuorovaikutuksessa. Uudet innovaatiot pyrkivät muokkaamaan nykyistä järjestelmää uusiksi, ja ulkoiset paineet voivat mahdollistaa uusien toimintatapojen ja teknologioiden pääsyn osaksi vallitsevaa järjestelmää keikauttamalla vallitsevaa järjestelmää. Tämän vuorovaikutuksen keskeisiä elementtejä ovat toimijat, instituutiot ja teknologiat, ja “energiasiirtymät” ovat yksi sosiotekninen systeemimuutos muiden joukossa. Lisäksi tämä väitöskirja hyödyntää positiivisen ja negatiivisen turvallisuuden käsitteitä laajentaakseen turvallisuusajattelua kattavammaksi, kuin valtion turvallisuuteen ja esimerkiksi armeijaa koskeviin asioihin.

Keskeinen väitteeni on, että energiasiirtymiä suunnitellessa niihin liitettävät turvallisuuden negatiiviset ominaisuudet hidastavat prosessia myös rauhan aikana. Vaikka kestävyyssiirtymät ja energiamurrokset ovat laajalti yhteisiä periaatteita, ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tehdään paljon työtä eri politiikan tasoilla ja käytännössä energiasektorilla, kapea turvallisuuden käsittely osana vain valtiokeskeistä turvallisuutta ei jouduta, saatikka mahdollista energiamurroksia niiden vaatimalla nopeudella tai esimerkiksi sosiaalisen kestävyyden huomioon ottamisen kannalta.

The phenomenon of decarbonising fossil fuel-based systems has been influenced by global crises such as climate change, the Covid-19 pandemic, economic recessions, and (geo)political disruptions. There is still a strong demand for oil and gas despite the widespread awareness of the negative implications of greenhouse gases on the atmosphere. Fossil fuels have historically been closely associated with national security and defence. However, the ongoing energy transition and the electrification of societies also have implications for security and defence policy. It is essential to address negative and unintended consequences of climate change mitigation, such as vulnerabilities in defence, internal security, the stability of energy systems, cybersecurity, and geopolitical considerations. However, discussion around these concerns in Europe was muted before Russia’s February 2022 invasion of Ukraine, although the Ukraine–Russia gas disputes in 2006 and the annexation of Crimea in 2014 had begun the process of redefining energy security in the European Union.

Against that background, this dissertation examines how security is discursively constructed in relation to energy transitions and what that may mean for sustainability transitions more broadly. Its aim is to contribute to the understanding of institutional change through the discourse around sustainability transitions in general and energy transitions in particular. This is important because there is an identified research gap that can be filled by empirically investigating how the potential unwanted and negative consequences of energy transitions are discursively constructed. The research is empirically grounded in decision-making in Estonia, Finland, and Norway and energy, climate, security, and defence policy-making from 2006 to 2023. The results indicate that negative security – that is, state-based, coercive conceptions of security – are hindering energy transition processes even during peacetime.

The dissertation has three objectives. First, it studies the power of discourse in sustainability transitions. Second, it illustrates contextual and interdependent policy- making in the globalised world and increases our understanding of the issues that renewable energy and increasingly electrified societies encounter. The third objective is to take a fresh look at the concept of security and how its discursive construction may impact climate change mitigation. This is done by empirically investigating the many interrelations between energy transitions and security.

This research is theoretically grounded in the tradition of discursive institutionalism, studied as an element of world society theory that seeks explanations for nation- states’ homogenous actions via world culture. I connect these with the sustainability transition literature, according to which solutions to climate change require major alterations to our living habitats, which are known as socio-technical systems where socio-economic, socio-cultural, and technical development merge. Sustainability transitions refer to alterations that occur in interaction with the current system, such as the energy sector facing innovations that seek to disrupt the existing state of affairs, and to broader pressures that may tip the balance enough for a change to occur. Central elements of this interaction are actors, institutions, and technologies, with “energy transitions” being one socio-technical system change among others. The dissertation also uses the concepts of positive and negative security to broaden security thinking beyond state security and the military.

Methodologically, this dissertation combines the qualitative research methods of social constructivism and interpretative policy analysis to identify and characterise underlying currents in policy-making during a major transition in one of the most important sectors of any society – the energy sector – in the midst of another major disruption to everyday policy-making, a full-scale war in Europe. With discourse analysis, it is possible to increase the explanatory research power in sustainability transitions through language. The data consists of strategy documents and expert interviews.

The three articles provide empirical conclusions and findings. Article I argues that security is constructed through narrative meaning-making, where justifications for policies are conveyed to audiences via epistemic work by political actors. Security is constructed via claims of protection against uncertainty, the unknown world in which the state must operate. To remain secure, other states and institutions must be evaluated based on reliability and shared world views, and those assessed as reliable are openly identified. Defining not only threats but also concepts is a sign of power. For example, Norway defines sustainable development as including continued fossil fuel production.

In Article II, the interviewed experts were assumed to have the capacity to “speak security” and thus to identify, justify, and discuss issues they saw as part of energy transitions’ security and defence considerations. The second conclusion is that while renewable energy has gained status as a provider of national security, renewable energy has not been fully securitized and the process does not appear coherent in the case countries, even though similar threats as well as objects to be secured were recognised.

Third, inclusive and comprehensive decision-making is the key to just and sustainable energy transitions. Article III shows that the definition of security is broadened even further when analysing the interrelations of these sectors on a regional level, where global pressures from both the energy and security sectors merge. Justice was identified as an important concept alongside security and was viewed as a policy goal in which transition processes are advanced while enabling desirable living conditions. Here, the importance of also studying security from the point of view of positive security was striking, as many significant issues were connected to transition processes that are not traditionally classified under national security.

This dissertation makes four conceptual and theoretical contributions. First, the analytical lens of discursive institutionalism on the local and regional levels of policy- making highlights the cultural contexts and temporality of transitions. Second, the interpretative power of institutions is recognised as important. However, who comprises the fabric of those institutions matters greatly, and taking this into account in a detailed and accurate fashion strengthened the analyses by bringing in the actor and agency perspectives of socio-technical transitions. The third contribution is connected to the second, as multi-actor thinking allows for a more holistic view of the case at hand, including in security theorisation. Finally, I suggest as the fourth contribution that world culture increases the theoretical depth of the landscape concept because it explains the spread of the cultures, ideas, and practices that create the all-encompassing setting in which policy-making occurs.