Tulkinnallisen pelaajaposition rakentuminen ja sen posthumanistinen muutospotentiaali The Witcher 3: Wild Huntissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen valintapohjaiselle kertomusrakenteelle perustuvaa avoimen maailman fantasiaroolipeliä The Witcher 3: Wild Hunt (CD Projekt RED 2016) kriittisen posthumanismin, pelitutkimuksen ja fantasiatutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten interaktiivisessa pelikokemuksessa rakentuu vuorovaikutteinen ja tulkinnallinen pelaajapositio, josta käsin pelaajan on mahdollista lähestyä kriittisesti todellisen maailman epäkohtia, joita tämä voi tunnistaa kerronnasta fantasiamaailmaan vieraannutettuna. Toisin sanoen tavoitteenani on osoittaa, miten pelatessa rakentuvaa tulkinnallista pelaajapositiota voi analysoida ja hyödyntää kriittisenä todellisuuden tarkastelun välineenä. Teoreettisesti ja metodologisesti tutkielma yhdistelee kolmea ajankohtaista ja edelleen kehittyvää tutkimussuuntausta, joiden yhdistelmä tarjoaa uusia näkökulmia videopelien maailmallisuuteen, todellisuussuhteeseen ja transformatiiviseen eli jonkinlaista muutosta aikaansaavaan potentiaaliin.

Wild Huntissa vuorovaikutus pelaajan ja pelimaailman välillä muodostaa palautesilmukan, jossa pelaaja tulkitsee tarinamaailman antamia kertomuksellisia ja pelillisiä vihjeitä, mukauttaa toimintaansa niiden pohjalta ja saa tekemistään valinnoista jälleen palautetta pelisysteemiltä. Palautesilmukka näkyy erityisesti tasapainottelussa pelaajan ohjaaman, ennalta käsikirjoitetun ja tarinamaailman sisäistä roolia täyttävän hahmon, Geralt of Rivian, ja pelaajan toimijuuden välillä. Valintoja tehdessään pelaaja joutuu jatkuvasti tulkitsemaan ohjaamansa hahmon implikoitua ammattietiikkaa ja fiktiivistä mieltä sekä pohtimaan omaa toimintaansa Geraltin kautta. Pelisysteemi puolestaan kommentoi usein implikoitua roolia vastaan toimimista esimerkiksi välianimaatiokohtauksissa sekä erityisesti Dandelionin, pelin kertojahahmon, kautta suodatettuna.

Sovellan pelikokemuksessa muodostuvaa tulkinnallista pelaajapositiota kriittisen posthumanismin kautta aineiston todellisuussuhteen arviointiin, minkä tarkoituksena on havainnollistaa Wild Huntin ja sen kanssa samaan genreen kuuluvien videopelien potentiaalia kriittiselle todellisuuden tulkinnalle. Tulkitsen pelin kerronnan olevan posthumanistisesti virittynyttä, sillä pelaajan suorittamissa tehtävissä toistuu paitsi kriittisyys ihmisvaltaa kohtaan, myös siihen kytkeytyvä, erilaisia ei-inhimillisiä hahmoja koskettava eettinen toimijuus, jossa pelaaja joutuu arvioimaan esimerkiksi hirviöiden oikeutta elää ihmisten hallitsemassa maailmassa. Wild Huntissa useat hirviöiksi luokittuvat olennot osaavat puhua Geraltin ja pelaajan ymmärtämällä kielellä, ja esimerkiksi siten ollen peli avaa tarinamaailmassa ei-inhimillisen näkökulman pelaajan havainnoinnin ulottuville.

Yhteisen kielen lisäksi ei-inhimillisen näkökulman havainnointiin liittyy vahvasti hybridisyys. Useat pelin ihmisistä eri tavoin poikkeavat hahmot, mukaan lukien geneettisten mutaatioiden seurauksena yli-inhimillinen Geralt, ovat mutanttihahmoja. Mutanttiuteen liittyvän samanaikaisen tuttuuden ja vierauden kautta ne haastavat ihmiskeskeistä maailmankuvaa ja mahdollisesti avaavat uusia, ei-inhimillisen huomioivia näkemyksiä pelaajalle. Lähestyn kuitenkin ei-inhimillisen kokemusmaailman esittämistä kriittisesti, ottaen huomioon sen, ettei ihmiskokemuksen- ja kognition pohjalta välttämättä pysty esittämään tai tulkitsemaan ei-inhimillisiä kokemusmaailmoja.

Tutkielmani lopputuloksena on ehdotus analyysimallista, joka peli- ja fantasiatutkimusta sekä kriittistä posthumanismia yhdistelemällä avaa mahdollisuuksia digitaalisten fantasiaroolipelien kulttuurisesti merkittävän ja muutosvoimaisen potentiaalin tarkastelulle. Analyysimallissani Wild Huntin pelillisyyttä ja kertomuksellisuutta yhdistelevä muoto nähdään monitasoisena ja pelaajaa tulkinnallisesti haastavana ympäristönä, jonka avulla fantasiamaailmaan vieraannutettuja todellisen maailman epäkohtia, kuten toislajisten eläinten sortoa, voidaan lähestyä ja tulkita fiktion kautta. Sekä aineistoon että sen havainnollistamaan analyysimalliin liittyy laajoja jatkotutkimusmahdollisuuksia paitsi posthumanistisen näkökulman muodossa, myös laajennettuna muihin kriittisesti painottuneisiin tutkimussuuntauksiin, kuten postkolonialistiseen tai feministiseen tutkimukseen.